19/2-2024.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
puh: 0466840923.
¤¤¤
Iltapäivää: Blogini lukijat olivat innoissaan eilisestä kirjoituksestani, Raamatun Arkin olinpaikasta ja yksi sanoi että jos hänellä olisi tarvittavat rahat, niin olisi mukana siinä Arkin etsintäjoukossa, jos sinne Etiopiaan pääsisi. Edelleen toistan että jos sinne Etiopian Tanajärvelle päästäisiin, niin 99% Raamatun Arkki löytyisi.
Nasiirilla on tieto-taito-kyky-näkemys- ja tehtävä, johon Raamatun Arkkikin kuuluu.
¤¤
Tänään soitti eräs, mies, joka vaikutti olevan aika vahvassa humalassa, ottaen kantaa niihin lentokoneiden kuviin blogissani, sanoen(moggertaen) ..Eeekkuuu.....eifhän noiddsa kuvissaha oleef mithäng eroah...jokaineef oof samanfnägööisäh..fffg....ih.g.f. ........klonks..
ja puhelin suljettiin. ...tuntematon numero......tietysti..
Taas toisaalta sain huomiselle päivällä kaksi asiakasta , toinen Seinäjoelta, toinen Karvialta, joissa molemmissa haluttiin enemmän selvitystä "surun harso" asiaan. On hienoa kun ihmiset alkavat olla todella kiinnostuneita ja haluavat saada lisäselvityksiä. Lisäksi yksi Seinäjokinen pariskunta pyysi että voisinko tulla pitämään luennon samasta surun harso asiasta . Sanoin että heti kevään korvilla, kun lumet sulaa. Paikka on vielä auki, mutta ilmeisesti Seinäjoen kirjaston jaag-sali. Myös Lapualle on minua kyselty. Siellä olisi vanha koulurakennus jossa olisi tilaa joku viikonloppu luennon pitää.
Mutta nyt tulkaa mukaan Alahärmään, mun syntymäpitäjääni ja vuoteen 1964, paikkaan Knuuttilanraitti-tienhaara-Hanhimäki, Kesäkuu, Lauantai ja kello noin 12,00.
Kun: Olin kuukautta ennen saanut kuorma-auton ammattiajokortin Ylihärmäläisen Keskisen autokoulun opettamana, erityisluvalla, koska sen kortin haltijan olisi pitänyt olla 20 ikääneen mutta molin vasta 18. Olisin nimittäin saanut vakityön naapurissa asuvan Matti. S, petterikuorma-auton kuskina ja siksi se erityislupa-anomus meni ns läpi.
Ja: Olin tulossa Voltin Osuuskaupasta hakemassa kaivonkirkastusainetta, kalkkia, meidän talon pihaprunniin viruteltavaksi , hiekkatietä, "tuhatta ja ainakin sataa" vaikka sillä tiellä oli 60 noppeusrajjootuus. Ajoin ylinopiaa, satasta, mutta älkää tätä muille kertoko....hyyyys...Ooppeliautoni mittarissa oli satanen näkyvissä, eikä se olisi kovempaa mennykkään, kun edessäni, noin 50 metrin päässä, tien vasenta laitaa ajoi eteenpäin ,pyöräilijä...ja sussiunakkoon, se kääntyi äkkiä mun eteeni, noin 20 metriä ennen, tien ylitte, oikealle puolelle, Hanhimäkeä kohden.
Kuului: kilikililkilikikilkilikilkikolikllokilikilikolikilikolirätsrätskilikolirätskolikilikilikoli...
Mun korvissani:
Sillä: Etten olisi siihen pyöräilijän päälle ajanut, niin salamana käännin Oooppelin sinistä ohjauspyörää oikealle, tien vieressä olevan ison ojan ylitte, mettään, että kirkkaita tähtiä mä näin.........ja kohta tuli kerralla säkkipimiä.Mää pyärryin vissiin...kops.
Naapurini , muurari, Kauko . M oli sattumalta pihallaan kusella, kun näki autoni pyörivän tien oikiata reunaa, ns pitkittäin, monta kertaa ja sitten tömähtävän ojaan seliälleen, auton vattapuoli ylöspäin. Renkaat vielä pyöri hetken aikaa . Kauko kus kengillensä, niin säikähti.
Ja kovaa kyyttiä paikalle. Siihen hötäkkään oli ehtinyt myös pari muutakin naapuria, Pekka. I, sekä Toivo. V. jokka oli varmat että nyt on Empulle (siihen aikaan mua kutsuttiin siksi) koska tunsivat sinisen ooopppeliinii, joka oli littanassa ojan pohojalla, kävi huonosti. Auton katto oli painunut sisään..joka klasi pirstalaina ja suurin osa mun pitkässä tukassa , niskakauluksessa, sikinsokin.
Nyt mää heräsin pökräännyksistäni. Ihmettelin että mitä ittua ny. Mut vedettin ooppeeliin kapeasta ikkunaraosta takaasin maailmaan. Tukka takussa, vaatteet vintturassa, suussani hiekka ja hevonpaska vaan rapisi. Lisäksi mulle alakoi tulla mustelmia vaikka mihin.Toinen silimä meni osittaisn umpeen, samaan tapaan kun kerran tappelin Voltin Saagan paarin eres , vuanna 1960, yhyren Jepualaaseen hurrin kanssa, mutta sen naama oli palio pahemman nökööneen.
Siis asiaan Ekku:
Sitten Pekka. I. haki kotuaan laktorin ja sen ja mun entisen ooppeeliini noukkaan pantiin vahava naru jonka avulla ooppeeliii raahattiin, että kova rahina vaan kuului pitkin Hakokylää, mun kototalon pihalle ja sinne se jäi köllöttämään.Äitee siihen tuli luuraamaan silimät suurina kun vasikat kesällä ekapäivänä kerolle päästesssän ja taisi päästää muutaman itkun tapaaseen kun oppeeliromua katteli, vai vänäjikö se mun takia...heh.
Ja: voiettä jumalauta kun mua särki. Joka paikkaan koski ja kun yskin niin veriheraa tuli rinnuksille. Kummastakin pualen rintaa koski niin aatanasti ettäh. Jakun vähänkin yskääsin, niin aiaiaiaiaiaiai....tottajumalauta kuulkaas. Kurkussa retaji joki lihan-nahanpala ja vaikka ja kuinka koetin sen nialaasta kurkkuuni, ei se mennyt sinne. Ja pankaas arvaan.....
sillä:
Mää pöhkö menin, vaikka Isse ja Äitee yritti hihasta kiskoa ettet mee, linija-auto-pysäkille, meirän kototietä vastapäätä ja kun piili tuli, Haldiinroose, niin mä sinne kävelin kumarassa kun vanaha resuuneen rantojen asukki ja voipoijat kun teki taas kipiää, kun kiipesin auton kyytiin..
aiaiaiaiaiaiaia..ja istumaan takapenkille.
Heti melekeen, rupesin verta-sotkua-heraa turvastani kakomaan ja koetin salaa, niin ettei Sippolan kuljettaja mitään nähnyt ja niitä veriklimppejä syljin auton lattialle,,,pläts..pläts..
Molin menossa Ylihärmään. Krannin kylään. Yhyrelle tielle, jonka päässä oli punaaneen talo ja jossa oli yksi plikka ja josta tuli aikanaan mun eka vaimoni. ..nytjö rip.
¤¤¤
Takakarun varrella asui siihen aikaan yksi Lehtosen perhe, jossa oli innokas moottoripyöräharrastaja-ajaja , poika, jolla oli tavanatakaa kyliet rikki, niin kun perheen isse kuuli mun tapauksestani ,niin tuli käymään heti Sunnuntaina. Toi mukanaan jonkun paketin jossa oli keltaasesta jostakin paksusta kankaasta , itte se teheny poijalleen, kiristyssisäpaita-joku , siinä oli kaksi nahkaasta vyätä ja sen mä ylleni pujin.....ähkien ja hammasta purren. Vasta palio myöhemmin tajusin sen pairan olevan juuri murtuneitten kylkiluitten paikallaan pitävän ja parantuvan nopeemmin. Soli mun yllä ainakin viikon, jossei eneekin ja vastasi hyvin lääkärissä käymistä.
¤¤¤
Niinpä tietysti: en tottajumalauta muuten lääkäriin meny. Ei tullu mieleenikään. Paikkoja kivisti monta viikkoa..aiaiaiaiai...ja se kiristyspaita varmasti auttoi. Mutta kun yskääsin..niin...!!!.....!!!..Vasta Hesassa jonne muutin 1964, loppusyksystä ja menin-pääsin yhteen työpaikkaan ja koska siihen aikaan aina uusilta työtekijöiltä otettiin roögtenkuva rinnuksista niin havaattiin:
Mulla oli murtunu oikealta puolen kaksi kylykiluuta ja vasemmalta yks. Lisäksi kun se plääkäri joka kuvat mulle näytti ja jolle avasin turpani ammolleen ja annoin sen kurkata kurkkuuni lampputaskulla ,eikun taskulampulla, niin se havaatti siellä roikkuvan pienen liha-klöntti-nahanpalan.
Ja se on siellä yhä tänäkin päivänä, mailman tappiin saakka.
¤¤
mutta kaskas...ettei vaan tullu liian piiiiiiiiitkäääää..?..mutten voi sille mitään.Kerron asiat niinkuin ne tapahtuivat. Mitään lisäämättä ja mitään poisottamatta.....nooh meesiitäjopois Ekku pulajamasta.
Ekku Mattila.
