Päivää taas.
4/2-2024.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤
Vuonna 1956, Toukokuussa, Alahärmässä, mun syntymäkotikunnassa-talossa, Lapuan joen rannassa, noin 100 metrin päässä kototuvastani..
Kun:
Olin silloin 10 vee ja tapani mukaan olin ryöminyt matalana kun inkkari kyseisen joen rantaan ja seuraamaan joessa liikkuvia eläimiä, sorsia, hyppiviä kaloja,biisameita, ym ja olin päässyt matalana istumaan kivelle, jossa Äitini useasti hinkkasi , ns pyykkilauralla, joessa pesemiään vaatteita, kesäaikaan. Joka kerta olin onnistunut niin ettei joessa-rannalla olevat eläimet mua alussa huomanneet.
Olin kun 100% inkkari vanhasta ajasta.
Kun: Joen vastarannalta, joen leveys noin 45 metriä, kuulin kovaa rapinaa ja kuuntelemaan mä jäin. Oli aikainen kevät, pajupensaat jo lehdet saaneet, maassa ruoho noin 20 senttistä ja siellä oli kolme pajupensasta, noin 2 metriä korkeat, suunnilleen 2-3 metrin päässä toisistaan....
kun:
yhäkkiä näin miten oikean puoloisesta pajupensaasta ilmestyi kummallinen olio. Se oli noin metrin-toista pitkä, kuin joku muksu ja sen pää alkoi suoraan kaulasta alaspäin. Siis KAULAA ei ollut ollenkaan. Sen kädet olivat tosipitkät, alle sen polvien, melkein ruohoa koskettaen ja se oli karvainen kuin apina.
Se liikkui todella hitaasti, kuin liukumalla, lainkaan maata koskettaen, kuten hidastetussa elokuvassa.Ollessan puolivälissä seuraavaa pajupensasta, se yhtäkkiä pysähtyi, vainusi minut ja katsoi suoraan minua kohden, vaikka olin sen kiven edessä matalana kyyryssä, toisella rannalla jokea.
Sitten: salamana loikkasi siihen keskimmäiseen pajupensaaseen, siellä hetken ravisteli oksia, levitti pensaan ikäänkuin auki keskeltä, hetken naama siltä näkyi ja matalana juoksi seuraavan pensaan taakse, kohden uimapaikkaa. Sinne katosi.
¤¤¤
ainakin tunnin, jos ei eneekin seurasin ja odottelin tuleeko se takaisin, muttei enää karvaasta apinaoliota näkynyt. Kun vanhemmilleni asiasta-apinasta innoissani kerroin myöhemmin, niin Äitee sanoi Mäkelän Kalle siellä vaan sulle pelleilee....Kalle oli pukeutunut karvaiseen apinapukuun...(mukamas) (Kalle asui samalla puolella jokea ,kuten mekin) oli siis Äiteeltä huono selitys.
Vasta myöhemmin noin 1964, Hesaan muuttaessani ja päästessäni lukemaan kaupungin isoa kirjastoa, tulin käsittämään että olin nähnyt "karvaasen lumimiehen", mutta myöhemin tajusin-ymmärsin sen olevan humanoidin, toisesta ajasta...ufon kyytissä tulleen.
¤¤¤
Nuo kirjasta , noin vuosina (1955-1970) ottamani kuvat laitoin tähän mukaan sen vuoksi....."sillä ei ollut kaulaa lainkaan...sen pää lähti suoraan hartiasta alaspäin....sillä oli todella pitkät kädet.....se oli kauttaaltaan karvainen..se liikkui ikäänkuin ilmassa liukumalla.....se vaistosi minut ja käänsi päänsä suoraan minua kohden.......se oli pitkä..se oli pieni , kuten lapsi....se..se..se..."
Siis: Minäpoika näin pienikokoisen humanoidin Alahärmässä 1956, Lapuan joen toisella puolella, keväällä, Toukokuussa. Olin silloin 10 ikäinen.
Ekku Mattila.
