maanantai 26. helmikuuta 2024

Hyvää Maanantai päivää : Mikään ei ole sattumaa.Oleminen juuri oikeassa paikassa , oikeaan aikaan, kovasti kurkottamalla railoon, voit pelastaa vaikka oman veljesi, 6 vuotiaana. Jumala on.

 26/2-2024.

EKKU.

alias: Jukka Pekka Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

puh;  0466840923.

¤¤¤¤

Todella liukasta maantiepliukasta. Koetin aamulla  kävellä  tavanomaisen  4 km lenkkini, mutta luonto sanoi ei.  Pääsin  monta kertaa  liukastellen, vaikka  oli  sauvat, noin  200  metriä ja   sitten takaasin. Olen  3 kertaa, viimeksi  1991, kaatuessani   talvella jäätiköllä, nyrjäyttänyt oikean    nilkkani, sen saman  joka  on kaksi  kertaa  murtunut, ekakerran  Hesassa  1968. On  hankalaa  kuten kaikki  tietää köpötellä  kainalosauvoilla  muutaman viikon ja eniten  mulla  oli sellaaseet  apupuujalat  1969, 3 kuukautta.  Näiden  takia  tulin  takaasin  kothin , enkä edes koettanut tänään  tehdä lenkkini. ja ny, jos  teillä on aikaa  lukia  tätä, mennään, suunnilleen samaan aikaan kun nytkin ja käsittelee samaa  asia, siis  liukkausta, Alahärmän syntymäkotiini, Maaliskuun alkupuolelle, Lapuan  joen   rantaan. Vuosi  1952, olin  silloin  6 ikääneen.

Kun: Oltiin   Paavo veljeni kanssa laskettelemassa  paffinpalat persuuksemme  alla Lapuan  joen rantatörmää  alas joen jäälle ja  muutaman kerran jo niin  tehneetkin kovalla vauhdilla, kun Paavo, joka lasketteli edelläni, hävisi  äkkiä  näkyvistäni. Jota  ihmettelin.  Sitten  alkoi kuulumaan jumatoonta  itkua ja parkua, edestäni , kuin  maan alta ja asia ihmettelemään  menin.

Koska oli  jo kevät aika  pitkällä ja  joen  jäät, rannasta varsinkin, sillain avautuneet ja  synnyttäneet  rannan kohtaan, lumen  alle,  kuin  isot jättihauen  avatut  leuat. Sieltähän se veljeni  kiljuminen  kuului.

Kurkotin  niin pitkälle  kun  pystyin nähdäkseni  paremmin ja  siellähän  Paavo  oli  hitaasti luisumassa  jäänpintaa  alaspäin, sulaan virtaavaan virtaan, joka  ylettyi  jo  veljeni yli  vyötärön jo. Vasemmalla  kädelläni  jään raunasti kiinni  pitäen onnistuin  saamaan otteen veljeni    tukasta, niin  että hänen  villapiponsa  vaan jäi  "näkin"  saaliiksi ja vedin  veljeni  ylös ja elämään. 

Olin silloin  6 ikääneen ja Veljeni Paavo  4.

¤¤¤

jaahaas  etten (taas liikaa ittiäni  kehu) menen  toiseen  asiaan, mitä  tulee  kehumiseen. Nimittäin  tänään aamusella, yhdeksän paikkeilla  puhelimeni soi  ja vaikka   siinä  (taas) näkyi  "tuntematoon sotilas"niin  vastasin ...

Ekku:

Huomentaaaaaaa......Maaattilaaaaaaaaa.....ja paikalla..

Soittaja . nainen:

Ekkuko  siellä..

kyylläääääääh..

N: Meerio.....ko..

E; kyyyyyyllääääääääää.

N: Mattilako..

E: kyylläääääää....alias  Jukka Pekka Mattila..

N: hyvä.....nyt  minä  kysyn.....mikä  ihmeen ylijumala  te luulette   olevanne , kun  koko  ajan  olette  ihmisten yksityisasioita  penkomassa.......ei ne  sinulle  kuulu....suur..

E: mitä  te  tarkoitatte niinkun..?

N: sitä Järvenpään  asiaa.....sehän on tapahtunut  jo  vuosia  sitten....ei se  sin..

E;  Sekä  sarjamurhaajajuttu......ko  ?

N: juuri se....mitä se teille  enää  kuuluu.....antaa  kuolleiden  levätä  rauhassa....asiahan on  poliisienkin mukaan jo loppuuntutkittu.....sehän  on vanha  juttu.....antaa kuolleiden  olla  rauh..

E: Kuuntehan nyt tarkasti nainen.....ensinnä  murha ei vanhene  koskaan..sitä edelleenkin    poliisit  tutkii....myös  niiden  murhattujen  omaiset ovat ottaneet minuun yhteyttä  että se murhaaja  saadaan kiinni...on  yhä elossa....toiseksi mikä ylijumala  te luulette  olevanne  kun uskotte  niiden murhattujen olevan iloisia  ja  tyytyväisiä  tuolla  pilven  päällä, aukiviillettyine  kauloineen...heidän veri huutaa  Meediolle hiekkakuopasta....juuri  he  haluavat  varmasti että  syyllinen saadaan kiinni  ja  ....murha  ei vanhene kos...

N: klik....piipii..piipii.piip.piip....

E: haloo..haloooo.haaaloooooooooo..

¤¤

Ekku Mattila.