sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Oli se räkäsylkimäärä, jonka sain naamalleni 1974, aikamoinen.

 5/2-2024.

EKKU.

alias: Jukka Pekka Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

¤¤

puh: 0466840923.

¤¤¤

Moro. Kävin  jo  1,5  tunnin  kävelylenkillä  11 asteen pakkasessa  ja  ihan  pimeässä, kuin  naarassarvikuonon  ..piiiip...sisällä. Hyvä kun  tien  tunsin.

On hienoa kun  opetukseni , kuvista  näkyvistä  , tuon merkeistä, on saanut  mahtavaa  kiinnostusta  . Eilenkin  puhelin  pirisi  12   kertaa ja kauppa-asioilla ollessani  sain lisäksi  3  asiakasta. Muistutan  vielä, asiasta, joka jäi eilen pois..

Että;

Jos ja kun  teistä  tulee, Tähteläinen,  sekä Kokkolan  Elina, että Ylöjärven  Veera  , sekä  muutkin jotka haluaa  mukaan koulutukseen-opetukseen. Ette koko aikaa, jatkuvasti , 24  tuntia  vuorokaudessa  voi  olla Nasiirina. Se ei onnistu-kannata. Vain   silloin  jos-kun  tarvitsette  Nasiirin  kykyä-taitoa olette  99%  Nasiirina.   Esim  etsimässä  kadonnutta. Siviilielämässänne  olkaa ja  eläkää  "siviilinä"  99 %.Muuten sinä olisi  sama  tilanne kuin esim maailman  parhaana seiväshyppääjänä, joka  koko  ajan, tunnista toiseen yrittää  toistaa  maailmanennätyshyppyjään,  24   tuntia  vuorokaudessa.  Kyllä se  tulette  huomaanaan mitä tarkoitan.

Siis: Normaali siviilielämä  on,  99%,   siviilielämää.

Nasiirin-hetkellä  99  %  Nasiirina,.

¤¤¤¤¤¤

Jaatkuuuuuuu:

Jos teillä on  vähän aikaa, niin tulkaa  nyt mun mukaan  vuoteen  1974, Espoon ns   Länsiväylälle, pyörätielle, joka  menee Matinkylään . Aaamulla  kello  06,30, noin ja  näettekö ??  Olin  usein  , talvellakin,   jos ei ollut  liikaa lunta maassa, menossa ,  12 km  sivu, töihin Nokia OY, Salmisaaren tehtaille, Lauttasaaren läpi, polkupyörällä...Tykkäsin  myös  kilpailla  muiden pyöräijöiden  kanssa, kuten  sinäkin aamuna  töihin mennessäni.

Olimme  kilpailleet  koko matkan  Matinkylästä  , ennen  Lautasaareen ns nousua, erään pyöräilijän  kanssa . Huomasin että  oli  mies, nuori kolli,   kunnossa. Jo pyöräkin  oli  luokkaa  1000  markkaa, minulla   500  markan ns Raleich-retkipyörä, kappavaihteinen, 5  pykälää ja  se oli aika raskas  sotkea......oli...

Välillä  kilpakumppani  pääsi mun ohitte ja  välillä  taas minä.Kumpikin  sotki  tosissaan, sen havaattin ja hetken jopa  "pelkäsin"  etten  pärjääkään   hänelle. Kun  pyörätie  loppui  ja  alkoi  aika  jyrkkä  nousu  Lauttasaareen,  joka vei itte Hesaan, parin sillan kautta,   niin  ahaa.....ajattelin...tuossa  mäen  kohdalla  menen  ohitte  .....

Ja: 

Kaikki  voimani  panin peliin ja  kaskas....pääsinkin  kilpakumppanin   ohitte,  vasemmalta puolen ja  aiettä   olin  tyytyvääneen itteeni  ja  kuntooni. Juuri  hänen  kohdallaan, ohittaessani, se katsoi taakseen olkansa ylittte  oikealta ....ja....luuli että oon jäänyt, kun  ei mua  nähnyt koska olin  häneen ns  kuolleessa  kulmassa,  vasemmalla, hänen ohitseen menossa, käänsi päänsä  vasemmalle..

Ja:

Päästi  jumalattoman isoon  räkääsyn.....suoraan  mun  pläsiin.....Proooiiiiskiiiiiiiiiiis....plooooootshhhhhhhhhhpläts..

Ja kaikki mun naamaani kerralla. Pankaas  arvaan ny.  Siitä kohtaa  oli  Nokia-Oy  työpaikkaani   enää noin 1,5 km ja  voin melkeen vannoa  etten sen  pyöräilyn aikana, ennenkuin  pukuhuoneeseen pääsin, jossa  oli  työvaatteiden  ylle vaihto, en kertaakaan  hengittänyt....

Vaan: Suoraan, jota moni  työkaveri, katsoi  ihmetellen, vaatteet  päällä, suihkuun, jossa  pesin  kovaa  kyyttiä naamastani  räät pois.

¤¤¤

Ekku Mattila.