3/2-2024.
Moi taas:
Ekku.
Alias. Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
puh: 0466840923.
¤¤¤
Asuin Espoon Olarissa 1978-82 välillä ja , kuinkas muutoon, jouduin tavan takaa tappeluihin , asunto Kuunsirpin asukkaiden kanssa, etupäässä kollien. He asuivat ns paremmalla, mukamas, alueella ja me muut Espoon kaupungin köyhälistö-vuokra- asunnoissa. Ne kollit rikkoivat jatkuvasti meidän Maapallokadun parkkipaikalla olevien autojen ikkunoita-pyyhkijäin sulkia-sivupeilejä ja potkivat automme kyljet lommoja täyteen. Kun olin asunut siellä viikon verran niin havaattiin oman autoni sivuikkunan hajalle isketyn ja autoration varastetun. Kerroin talonmiehelle, (mustapekka) mitä oli tapahtunut mutta hän sanoi ettei niille kolleille mitään mahda....niitä on liikaa.....toistakymmentä....eikös sulla ole vakuutusta.....ja snoin ettei oo, enkä takuulla jätä tapahtumaa sikseen.
Vaan: Rupesin ns coronapelihuoneen ikkunasta kyttäämään illla-yöllä...... ja kaskas.....viikko meni kun kuulin meirän talon parkkipaikalta rapinaa. kolinaa-räsähtelyä-kilinää ja naurua-hihitystä...ja mää liukkaasti hiivin salaa parkkipaikalle......ja..ja..ja..ja....ja.....annoin sakille kunnon sakinhivutusta.....jees....
Jätkät karkuun mahan alusta jalakoja täynnä....niiden mopot , kymmenkunta, jäi rikospaikalle ja en voinut mieltäni malttaa......vaan....alueen sivuilla olevalla kivenmurikkoilla ..taisin..hmmmmmm...hakata mopot sillai rikkipoikki....ja pankaas arvaan,...tankitkin littanaksi..
Juuri niin. Jouduin tavan takaa niitten kollien kanssa na naamakkain, nyrkit savessa ja taas taisin voittaa koko porukan....mulloli hyvä- tsäkä..vissiin..Jakun noin kahden kuukauden päästä, kuten mulla tapana aina oli, ennen 20,30, iltatuutisia tehdä sellaaneen pienehkö, 2 k juoksulenkki, erään rakenteilla olevan kauppakeskuksen takaa kiertäen ja kun olin just sen talon taakse juosten menossa, ilmestyi , kuin tyhjästä, pariskunta mun eteneeni...ja mies sanoi:
"Ei kannata mennä tuon rakennuksen taakse....siellä saattaa olla iso porukka käsissään rauta-ym-putkia valmiina iskemään....älä mee sinne"
ja minä kiitin tiedosta enkä mennyt. Senverran olin kuitenkin utelias, että kierrin kaukaa koukaten sen rakennuksen toiseen päähän, josa oli hyvä näkyvyys kuitenkin, työvalojen ansiosta......ja..
Kaskas....siellähän ne kollit oli. Jokaisella käsissään vaikka mitä...oli rautapurkia...lankunpätkiä....kivenmurikoita- tiesmitä....yheensä noin 10 jossei eneekin....pankaas kuulkaas arvaan että jos se pariskunta ei olisi mu varoittanut ja vaikka olin siihen aikaan aika taitava itsepuollustaja, kuten nykkin pian 78 ikääsenä, niin saattaa olla että olisin hävinnyt ja vaikka kuallukkin kokonaan.....hakkaamisiin...rip...nuppi hajalla.....
Nooh: tunnistin niiren kollien pomon, joka oli Kuunsirpin asunnosta, yksi Koiviston veljeksistä, isoon kun mikä ja muutaman päivän päästä tapasinkin hänet ihan "sattumalta", lähellä Nihtisiltaa ..ja..ja..ja..ja.....sen tapaamisen jälkeen ei mua enää yksikään kollipoikapahantekijä uhannut. "opetukseni " taisi mennä perille.
Ekku Mattila.
Ny taas kysyn:
Kuka oli se pariskunta joka oikealla hetkellä varoitti mua..?
¤¤¤
Sama.
