Ensin meni Suomen Skepsis puihin , sitten Amerikkalainen James Randi/Skepsisjoukkoineen.

5/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Tuntuu  vähän  kummalta....??

Sillä olen kohta  25  vuotta   ihmetellyt  ja  varsinkin viimeiset  10  vuotta   tätä "some"/aikaa jolloin jokaisella on  nettiä  ja vaikka mitä , erilaista  asiaa  siellä liikkuu  ja myöskin asian  vierestä.  Olen  yrittänyt   melkein  hikipäässä  saada  ns  ääneni  kuuluville  ,kykyni  vuoksi   ja jos  se otettaisiin  vakavasti , sitä  tutkittaisiin  ja  senjälkeen  siitä  voisi  tulla maailmanlaajuista  apua varsinkin lento-onnettomuuksiin , taikka  niiden estämiseksi.
Yritin     vuonna  1993  ottaa   yhteyttä ja  onnistuinkin siinä Suomen skepsikseen koska    he    lupasivat  30000  markan  palkkion  jos  joku  näyttää/esittää  valvotuissa  olosuhteissa  tehdyn  parapsykologisen  ilmion. Kerroin  Nils  Mustelinille  että  näen  valokuvista , ennen onnettomuutta  jos  lentokone  tulee  putamaan maahan . Kerroin  että  näyttäkää  minulle  esim  50   lentokoneen  värivalokuvia , niin että niiden  joukossa  on  10  jo  maahansyöksynyttä konetta  ja  pystyn  sellaiset teille  näyttämään .  Voi että  Nils  ensin innostui. Suostui  ilomielin  ja otti  yhteystietoni. Kului  muutama  päivä  ja soitin hänelle.  Hän  sanoi ettei  koetta kannata  tehdä, sillä se  tulee  minulle  LIIAN KALLIIKSI.....??!!...Sanoin ettei  se  haittaa. Pankaa  koetilanne  pystyyn, mutta  hän kieltäytyi.
Ilmeisesti  Nils  otti  yhteyttä  joihinkin  henkilöihin , esim  toimittajiin  ja  kuuli  heiltä että  Ekku  kyllä  onnistuu  siinä kokeessa  ja  tulette  menettämään  rahanne.
¤¤
Noh.  Sitten otin  yhteyttä  Amerikkalaaseen  James  Randiin , koska  heidän  "Skepsiksensä"  lupasi  1000000  dollaria  sille joka  valvotuissa olosuhteissa  näyttää  jonkin    parapsykologisen   tapahtuman.  Myös hän  ensin   innostui , suostui  ja  kävimme netin kautta  "seinäkirjoittelua"  viikon/kaksi , kunnes  hän  poistui  fb  ihmeelliseltä  rintamalta.  Randi  sai  myöskin jostakin kuulla  että  ovat menettämässä  miljoonan    tollariansa   ja  katosi  ns vähin äänin.
¤¤
Senverran minua  sapetti , että  ilmoitin Randille haasteen.....joka kuului  näin:
"Järjestäkää se  koe. Mikäli  en  siinä onnistu, maksan teille  50000  Dollaria".  Mitään  vastausta  en  saanut  ja  se jos  jokin toristaa ,että    he  tiesivät  menettävänsä  miljoonan  .  Voipa hyvinkin olla  että  minulla  on  erittäin  harvinainen  kyky. Vai  mitä?

Ekku Mattila.

"Paa flikan junhan ja kohoren Kauhajokea."

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaaatkuuuuuuuu...

Haloota  sanoin puhelimeen....halooo......ja  sielä kuului:
"onkos  siellä Ekku ja  sanoin  että juu  on.....onkos  mun  häjyflikka  siellä  sun asunnos....ja sanoin että juu onhan se......jos  paat  flikan  junhan  niinettä  hän tuloo  tänne  Kauhajoelle, niin   lähetän sulle  500  markkaa.....ja mä  siihen   vastasin ......etteise  tuu...haluaa olla  täällä mu kans...ei se  tuu "
Sitten  kysyttiin  Eilaa puhelimeen  ja  mä annoin    hälle  luurin...
¤¤Hänen  isänsä  yritti  kovasti   likan  takaisin  Kauhajoelle  tulemaan  , muttei  ei  onnistun  ei  ..niin ei...ja  taas mulle  puhelinluuria  annettiin.
"Kuulehan Ekku.....minoon  sorankäyny  miäs....mones  taisteluis  ollu.....koviakin asijoota  nähäny.....oon tappanukkin......jos  ny   heti  lupaat  panna  flikan  junhan ja  että se tuloo  tänne  kotiinsa , niin   pääset  vähällä......mutta  jos  et niin tee  oot kuule  pian  kovas  paikas".
..ja  mä  siihen vastaamaan:
" Minen  oo  soras  ollu, mutta  oon   härmän  häjy enkä pelekää  mitään...kyllä  moonkin  kova   vaikkein oo tappanukkaan ketään  ja  takaan että jos  meille  tappelua  tuloo, niin saat  säkin naamaas  raapooksia.Eila  pysyy  täällä.Usko ny ...näkemiin ja hei."..klik
¤¤¤¤
Eikä  mennykkään kun  parisen  viikkoa, niin  Eilan isse  soitti  mulle , sanoi  että  tulukaa  ny  tänne kummakkin, juaraan  kaffit  ja  olhan  ihimisiksi.Ja niin me  teimme.  Tuli  joulukuun  18 päivä  vuasi   1985  ja  meirät  vihittiin  Jalasjärven  kirkos  . Mulla  oli  puvuntakkini  alla  piilos  Venälääneen  tähtipistooli , Tokareffi , 7,62  , koska  tulevan  vaimoni  kaksi  lähi sukulaasta  uhkas  kiriees  etten   elävänä  pääse  kirkkoon  vihittäväksi. Todistajana  oli  vaimoni  vanhemmat.
¤¤¤
Koska  18/12-1985  vihkiminen  oli  sillai "hätääneen" , uhkausten takia, niin  me  päätettiin että  otamma  uusinnan  , ns  vihkivalojen  uusimisen  ja  se  tapahtui  18/12-2012.   Toristajina oli  ainaskin  40  hyvää  tuttua/ystävää ja  heille tervehdykset  tässä  ja nyt.
¤¤¤
Nyt  olemme olleeet  naimissa  siis  kohta  35  vuotta   ja  kersojakin on  siunaantunut  6  .  Ihan hyvin on mennyt, mitä ny   tätäpäivää  haittaa  se  korona/influenssa/huuhaapöpo.  Tulipas  taas piitkää  kertomus, mutta  se on totta  joka sana.
Illanjatkoa  teille  jokahittele  missä nykkin  ootta.

Ekku Mattila.

Järvenpään poliisikkin meirät pysäytti.

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Jaaatkuuuuuuu...

Niin  kohden Asuulin  leirintäaluetta , hirsimökkiin  numero  2 , ovet  lukhun  ja  tapahtunutta  asiaa ihmettelemään. Kello  oli jotakin  21,00  illalla.
Noin tunnin  päästä  kuului  useamman   auton äänet  Asuulin  parkkipaikalta, oveja  kiinni nakeltiin ja  askeleita jotka  läheni  ja läheni.....läheni  ......ja   mökin  ovea  aika  vimmalla  koputettiin.
"Eila  avaa  ovi.....avaa  ovi  Eila....me  pelastetaan    sut......älä mene  sen  hampparin  mukaan.....avaa ovi  Eilaaaaaa....avaa ovi  ny."
Karteekin  kapiasta  raosta  näimmä    miten  mökin ympärillä oli  porukkaa  kun   Rovaniemen  markkinoilla  ennensotia  ja  kovaa  oveen  rynkytystä  kuului......"Eilaaaaaaaa...avaaaaa ny   se oviiiiiiiii...avaaa  ny..."... myös  avaimen reijästäkin  joku  yritti  kurkkia   ja onneksi.....Olin nimittäin  ottanut  avaimen  lukosta  pois  .....ja  kuului  "einoo  tualla..non muualla....avainta  ei  oo  näkyvis....menhään pois....tullaan  myähämmin.....".
¤¤¤
Ja  askeleet  loittoni  ,  kuului  autojen   ääniä  ,pois  ne  huristi ja  me  kaharen   hirsimökkiin  jääthin.Ei  menny  kun  minuutin/kaks ,  kun me  päätettiin. Tuumattiin  että jospa  yhyres otamma  suunnan  Keravaa  kohti . Kello  oli  illalla  23,00  nurkilla,  entinen  inkkarinaiseni   kyyris,  voihan poijaat...olalaaa.
Ja niin kului  viikko . Oliin  juuri autolla  asioilla  Järvenpään  kaapunkissa , kun  mustamaijja  meirän    ethen kurvasi ,  autosta  loikkasi  poliismiehiä  ja  käskivät  seuraamaan  heitä. Kuulusteluhuoneeseen  kumpikin  eri huaneissa   ja  , varsinkin Eilalta tiukkaan  ääneen  kysyttiin....
......."  Minkä  ikäinen  olet,..??...  18  täyttäny  sanoi  Eila...oletko  varmasti  vapaaehtoisesti Ekun  mukana  ?....oon  sanoi  hän.....noh  ei  tässä  sitten mitään....saattee  mennä.....näkemiin ".
¤¤¤
Ja  teimme niin.
Asuntoomme ,  ja  kaffia  ja  pullaa, kermaa  ja  sokuria , pipareitakin   napustelimma , kun  seuraavana  päivänä, aamulla  9 nurkilla    puhelimeni soi.......

Jaatkuuuuuuu....

Ekku  Mattila.

Kaffipöyrästä melekeen karkuun tuleva vaimoni autossa.

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaaatkuuuuuuuuuu...

Ja  niin  ajoin takaasin  Hesaa  kohti  , taikka  Keravalle , jossa  siihen aikaan asuin , poskeni innosta  pakahtuen. Olin ns  sekaisin   "entisestä " inkkarinaisestani , melkein en untakaan kunnolla saanut ja  antakaas olla.....ei auttanut  ei. Jo  muutaman  päivän päästä  eikun takaisin  Kauhajokea  kohti  ja  aika oli  8/5-1985 , Asuulin leirintäalueelle telttani   pystytin , tapasin  jälleen  hänet   ja  seuraavana päivänä  takaisin Keravalle.
Kului   vain  viikko  ja  eikunjuu.....Kauhajokea  kohden  uudelleen , jo kolmannen  kerran , sillä  olin kutsunkin saanut. Tulevan vaimoni  vanhemmat/sisaret  halusivat  minut naamakkain  nähdä ja  siis  paikan päälle,  tuphan  astuin , kättäpäivää  kaikille ja sitten kaffipöytään. Oli  kakkua  ja  oli  piparia, oli  sokuria  ja  kermaakin ,  kova  klapina vaan   iloisesti  kuului. kaikki  vaikutti  sillai  hyvältä.....
¤¤¤
Mutta  istu  ja pala!
Jossakin vaiheessa  kerroin , kun kysyttiin , että  oon  naimisis , kerran  eronnu , kersoja  yhteensä  5. !..Jopa  kaffipöyrän  ympärillä  naamat  kerralla  muuttui .  Näkyi  väriä  vaikka  mitä , suuttumuksen  sinistä , raivon  punaasta  , kiristyneitä  naamalihaksia  aivan  liikaa. Ja  mä  kiitin  kaffista  ja kumarsin, näkemiin  sanoin  ja  melekeen  selekä  erellä  porstuasta  pihalle.
Juuri kun  olin autoani  tarttasin    ja äkkiä pois  nopiaa  ajamaan , niin  portahilta  astui  alas  nuori  ja  vehkeä  neitokainen , entisen  elämäni  vanha  tuttu , punertavat  hiuksensa  hehkuen  ja hän sanoi.....

" Minä  haluan sun mukaan".

Jaatkuuuuuu....

Ekku  Mattila.

Sain nuolen olkäpäähäni , kun ryöstin inkkarinaisen.

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaaatkuuuuuuuuuu..

Kun tapasin  nykyisen  vaimoni  4/5-1985 (tänään on siis  juhlapäivä ) täällä Kauhajoella , tunsin/tiesin  heti  olevamme  vanhat  tutut  edellisessä   elämässämme.
Tiesin että   olemme  eläneet  juuri  äsken kertomallani   Arkansasjoelle , sen   ympäristössä , noin  1700 luvulla. Kerroin  hänelle   että   me oltiin  eri  heimoista , melkeinpä  vihollisrotua  ja  että  silloin   ryöstin  hänet  itselleni ilman  hänen  heimonsa  suostumusta.
Minulla oli, silloin ,   "lämmitetty"  maja. Olin löytänyt  suurehkon  laattakiven   ja  sen ympärlle  rakensin teltan.  kivi   oli  maasta koholla  noin  50 sentin korkeudella ja  sen alla    oli  tilaa jonka  käytin   hyväksi.  Kylminä  sateisina  aikoina    sytytin kiven alle nuotion    jota  poltin. Se  lämmitti  kiven  mukavan  lämpöiseksi, ennen  maatamenoa , pari  taljaa  päälle  ja  uni  tuli  heti.
¤¤¤
Ja    sitten  vaimonryöstöön:
Ihastuin, tottakai,  väärän intiaaniheimon   naiseen  ja  tiesin  etten  "naimislupaa"  olisi  koskaan  päälliköltä  saanut  ja  siispä  toimeen. Ryöstin  hänet ja  pakoon  että  risut kintuissamme  rapaji.Meitä  ajettiin takaa , kova  huuto/melu  vain kuului   ja  nuoliakin  lenteli  ilmassa.  Yksi  sellaineen  osui  mun  oikeaan olkapäähäni , mutta  onneksi  ei  vaaralliseen  kohtaan. Siinä  se  nökötti/heilui niin  pitkään  kun  onnistuimme   pakoon  pääsemään. Päästyämme  sopivaan kohtaan  tuleva  "inkkarivaimoni"  napsautti sen   teräpuolelta  poikki  ja  veti  sen sulkapuolelta irti......auuuts......
Kohtaan  jäi  iso  arpi/rupi  joka  "syytti=  Alahärmäläisittäin  sanottuna(kutitti)   vuosikaudet  ja  sitten aikanaan  parani. Komia  "sotavamma)  siihen  jäi.  Iso  pahkura.
Ja  niin   aikaa  kului , noin  285   vuotta  , tuli  4/5-1985 ja  tapasin  entisen  inkkarinaiseni, josta  tuli  "aito  vaimoni "  nykymaailmassa.
¤¤
Paanko  lisää ???
aha...selvä.

Jaatkuuuuuu..

Ekku Mattila.

Hiukan edellisestä elämästä(mme).....

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Kuvassa on Arkansasjoki  Colorado Usa/Meksiko .Joki   liittyy  itse  Coloradon  kanjoniin  , joka  on maailman  syvin  rotko. Pituudeltaan  2334 km  , reunoilta  pohjalle  vedenpintaan  melkein  2  km.
Siis  aika  iso  on luru.
Somehistoriankirjat  kertovat  että  niillä alueilla  on sodittu  vuosisatojen  ajan ,niin  alkuperäiset (intiaanit) keskenään,   kuin myös  heidän maittensa  valtaajien  välillä. Ihmeen  suuria  "miesvastaanmies"  rähinöitä ei ole  liikaa  ollut , johtuen  rotkoista  heidän välillä , mutta  muuten  on  yritetty  jotakin kiusaa  tehdä. Wanahoina aikoina  ammuskeltiin  jousilla vastapuolta  niin maan  perusteellisesti , välillä  kiviä nakeltiin , jos  pystyttiiin ja  kun  keksittiin  ruutipyssyt , niin    oolalaa.
Pauke oli kova ,että  korvia  särki  ja  mustanruudin  pölläykset  melkein estivät  näkymän. Historian mukaan  juuri  ruutiaseilla  koetettiin  osua  vastarannalla  olevia  vihulaasia   ja melkein väitän  huonolla  menestyksellä.
¤¤¤
Mutta  heiii......
Olinhan siellä  joskus  minäkin.
Kun olin  3-5  vuotias  kersa , niin  koko ajan piirtelin  juuri samankaltaisia  rotkoaiheita .  Niitä piirustuksia  kertyi   kymmenittäin , aiheena  "tuuli  tappelu lotkossa" kuten minä  sanoin. Jousipyssyistä poiketen  minun  piirrustuksissa  oli jo  ruutiaseita , erilaisia  kiviasemia joissa  vastapuolen  vihulaaseet  kyyristelivät  matalina  ettei  vaan  henkiänsä  menettäneet. Piirrustuksiini  olin jopa  viivoittimella  vetänyt  suorat  "osumalinjat"  viholliseen   sekä  liittänyt  siihen.....ai...ai...voi..voi  ja  ny kualit  ns  sanakuplia. Olen aina  tiennyt   sisimmässäni ,että olen joskus  ollut , elänyt  ja  kuollutkin  juuri  tuolla Coloradon  kanjonin alueilla. Kiitos  Somen/sateliittien  ihmeellisen  maailman vasta  nyt  olen  löytänyt  kuvia  edellisen elämäni  alueilta.....asia joka  tuntuu  sillai hienolta.
Jos  olette  kiinnostunut tästä ,niin    jatkan  kertomustani  joka  liittyy  nykyiseen  Milla  vaimooni ,hänen  entiseen elämäänsä, sekä  miten  se  koskettaa  tätä nykyistämme.
Heetkinen  vaan...

Jatkuuuuu..

Ekku Mattila.

Lentokone (ufo) katosi pilven sisään ,eikä tullut siitä ulos.

4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Vähä  lisää outoa   tositarinaa :

Heti  kun kevät/kesä  koittaa  ja jos  aikaa  on  istuskelen  auringonpaisteessa pihalla  .  Olen pikkukersasta  asti  tykännyt  seurata  ensin kevään  ja  sitten   kesän  saapumista . Kunhan lumet  ovat sulaneet ,ilmestyy  kurkia, sitten  töyhtöhyyppiä , västäräkkejä , joutsenia  ,  räveleitä, kiuruja ja  Toukokuun  alussa , kuten tänäänkin  pääskyjä ja  se on merkkinä  kesän  olevan  lähellä. Tervapääskyt   saapuvat  viimeisiksi .
¤¤¤
Alahärmässä ,  syntymäkodissani , pikkukollina , aina   jos  aurinko  paistoi , menin  seliälleni  maate  tuvan nurmikolle  ja  seurasin taivaalla   liikkuvia  pilvenlonkareita.  Muistan yhä  miten erilaisia  "muotokuvia"  pilvissä  näkyi. Monesti  oli  aivan selviä  kasvojen  muotoja  ,  eniten  , mutta   välillä  vaikka minkämuotoisia. Kuin eilisen päivän muistan  pilvessä  näkyvän   Jeesuksen  kasvokuvan , eikä  se  ollut  harvinaistakaan , niin monesti  niitä näkyi.  Yhden kerran  juoksin  innoissani  tupahan  "tulukaa ny  nopiaa "  Jeesuksen kuvaa  taivaalla  katsomaan ja  äitikin sen selvästi  näki.
Muutamana  päivänä  sen kuvan jälkeen  emme  saaneet  mennä joelle  uimaan. Aitee   vissiin  tuumasi  kuvan  olevan  jonkinlainen  varoitusmerkki .
¤¤¤
Täällä  Kauhajoella(kin) useasti  tiiirailen  "taivaan  pilvien  merkkejä".  Noin  20  vuotta  sitten  tein  niin kesällä .  Taivas  oli melkein   pilvetön  ,  ei tuullut ja oli  hieno  ilma,  kellon ollessa  jotakin  iltapäivällä  15,00  nurkilla. Uteliaana   jäin  katselemaan  yhden  pilven  omituista  käyttäymistä, sillä se  tuntui  nököttävän  samalla  paikalla  koko  ajan. Pilven koko  oli  minun  käsivarren  suorana mitatusta  etäisyydestä  noin  kahden  nyrkkini kokoinen.  Muita  pilviä ei näkynyt.
¤¤¤
Vasemmalta  puolelta , siis  Lännestä päin , huomasin  taivaalla  lentävän  koneen .  Se  oli samalla  korkeudella pilveen nähden  ja  lähestyi sitä  , lensi  sen  sisään ,eikä  tullut  esille  pilven  toisesta päästä. Lentokone  hävisi  pilven sisälle  kuin taikaiskusta.   Odottelin  pitkän ajan  nähdäkseni  lentokoneen  esilletulon  pilvestä , mutta  ei kun ei.
En ole  ensimmäinen ,enkä  viimeinenkään  , joka on nähnyt  samanlaisen  kummallisen  tapahtuman.
:  "Suuressa  maailmassa"  selitetään   että  se  lentokone   oli  siksi  naamioitunut  ufo  ja  meni  "pilven" kautta  omaan  aikavyöhykkeensä. Pilvi  oli  jonkinlainen  aikaportti.
Mitäs  tuumaatte ?

Ekku  Mattila.

Markillemme kuoli 1808 Venäläinen sotilas , joka kummitteli pitkän ajan.

3/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Päivää.

Kuvassa   näkyy  "muistomerkki"  jonka  laitoin   noin  16  vuotta sitten ja  syy oli  seuraava:
Muutettiin tänne  1989  Marraskuussa ja  melkein  heti alkoi , varsinkin ulkona  ns tapahtumaan.
Kun tuli  hämärä , niin  pööööööööööö.......Selvästi  siellä joku  liikkui ,  näkymätön , mutta  talvella  varsinkin ,askeleet  kuuluivat. Monesti  ulkorakennukseen  kun meni , jokainen niskakarva ponnahti  pystyyn ja  selkärankaa  joku siveli  jääkylmällä  "höyhenellä" . Selvästi   ladossa  oli  joku , eikä  yhtään tykännyt  meistä  "tavallisista"  ihmisistä.
Kummittelu/tömistely tuntui  lisääntyvän . Monesti  syksyllä, jos oli kirkas  keli ja katselin  ulkona penkillä tähtitaivasta  "se"  tuli  aikalailla  kovaa  vauhtia  penkkini taakse  , kuin  uhkaavalla  tavalla ja  selvästi  tarkoituksena  ajaa  minut pois  hänen  reviiriltään. En  siitä mitään piitannut, sanoin että mees  siitä  matkoihisi.  Tämä paikka  ei  kuulu sinulle.Olet  kuollut.Mene  valoa  kohti  ja pääset rauhaan.
Meirän vanhin  poika  oppi  tupakille , 16  vee ja  sen takia meni  illalla........mukamas  pihalle  käymään.Happia  (heh)   keuhkoihinsa   saamaan. Kerran  talvella  hän  ryntäsi   silimät  lautasen kokoosina  tuphan ja  sanoi...."tuolla  ulukona  joku juoksi  mua  kohti  ja kun  oli  lähellä, niin  ei siellä ketään ollu.Selevästi  kengät rasahteli  jäätyneellä  lumella, mutta  ketään ei näkyny......jesus  kun säikährin"....
Kun    se kummittelu  vaan jatkui ,eikä  meinanukkaan  kadota , niin  minä  menin  ulos , yks  iltayö, vaivuin ns  "loveen"  ja  selvishän se   kummajaasasia. Siinä kohtaa  jossa  se  eniten meuhkasi   oli ollut  sen  kuolinpaikka ,  syksyllä  1808 , Venäjä/Suomi  sodassa . Hän oli  haavoittunut  Kauhajoen  taisteluissa ,  raahautunut   viimevoimillaan  siihen  kohtaan ja kuoli. Siihen  1808  aikaan  tällä  alueella  ei ollut  minkäänlaisia  rakennuksia , sekapeltoa  eniten , sekä  villieläimiä  myös.   Joko  susi  taikka  karhu oli    retuuttanut  luut  syvemmälle  metsien kätköihin , vain  paikka  jäi.
"Keskustelin"  kummituksen kanssa , sanoin  että  jos laitan  kuolinpaikkaasi  muistomerkin , niin lähdetkö    täältä  pois.
Niin tein  muistomerkin , kuten kuvasta  näkyy ja  kummittelu/tömistely  lakkasi  heti. Kasakka oli  kans  sanansa  mittaaneen  miäs.
Tälläistä.

Ekku Mattila.

Murhatalo. Kauhajoen Harjankylä 1808.

2/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Murhapaikka syksy 1808. Kauhajoki. Harjankylä.

2/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Niinku  huomaatte   tein tänään  vaihteeksi  polokupyäräreissun, Kurikan  suuntaan  ja  välillä  pysähdyin  kuvaamaan murhapaikkaa , jossa  vuonna  1808 ,  syksyllä  tapahtui ryssien   toimesta  hirvittävä  henkirikos.
Viikkoja  tätä  ennen  olivat  Suomalaiset  talonpojat/taistelijat  ottaneet  haltuunsa  venäläisten  hevoskuormaston  , jossa oli  mukana  heidän    ns  sotakassa , kullassa  sekä hopeassa. Sentakia  tapahtuma  kostettiin  verisesti.
Kuvissa  olevan  talon  isäntä  otettiin  kiinni , kiinnitettiin  jaloistaan  roikkumaan  ulkona  rakennetun   hirsiparrutelineen  alle ,  iso  nuotio  ja  se palamaan. Ryssät  keinuttivat  isäntää,   eestaas , heilurin lailla ja  antoivat  hänen välillä  kokonaan  pysähtyä ,  palavan  nuotion  yläpuolelle.
Kyläläiset kertoivat   hitaasti  hengiltä   palavan  isännän   tuskan huudot  kuuluneen  usean  kilometrin päähän. Olen  useita kertoja ,  30  vuoden aikana,  ollut tällä  samaisella  murhapaikalla   ja  ihmetellyt  yhtä asiaa.. Yleensä   ns  kummittelee , kuuluu  ääniä, iho nousee kananlihalle taikka  muuta  kummallista.  Tämän  murhapaikan  tienoo   on tyynen  rauhallinen.
Sota  on  raakaa  ja  ratsuväki   myös.

Ekku Mattila.

Päivää kansalaiset........tänään alakaa vissiin kesä.

1/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Onnea meille  "vappulaaseille". Olemme  juhulapäivän  ansainneekki.

...mutta  olen vähä  surullinen  iekana  sentään.Edellinen  "kello"kirjoitukseni  oli  hyvä ja  todella  outo,  sitä  kehuttiin , mutta  yksi  siitä , voisko sanua  ,suuttui ?. Hän  pukkasi mun  sähköiseen  postilaatikkooni ,että  "nyt valehtelet.....en usko  ikinä.....en ikinä "......ja  hyppäsi  pois  mun fb-kaveri-listaltani  ja  samalla laittoi  eston etten päääse  mitään  puallustus/puhetta/selitystä  hänelle  antamaan. Laitan tässä  kuitenkin  vähä  ,josse  kuiteskin  salaa lukoo  näitä  mun  somenaputuksiani.......:
Vastaavia  "kellopitkinseiniä"  tapahtumia  on  kerrottu  vuosikymmeniä , pitkin  maailman, myös meillä täällä Suomessakin. Yhteistä  niille on  juuri sama.....on  keskusteltu  kaikesta  salamyhkäisestä , ufoista  sekä   muista kummallisuuksista  ja  on  huomattu  kellojen  menneen sen aikana, taikka sen jälkeen  "hulluiksi" . Tiedän  ainakin  5-6  samanlaista  tapahtumaa , kuin  itselläni  on ollut, joten  en  ole  ns hullu (köh) , taikka  sitten olen.......olkaa hiljaa siellä.....ei tartte  vastata  mitään..heh.
¤¤
Niin...kuten huomasitte , olin  tänään lenkillä. Tein  noin  8 km  asfalttikierroksen  ja  sen  loppupäässä  hölkkäsin/juoksin  3  km. Eihän  sitä  tämän  ikääneen  vanaha  ukko (29 V)-(74 v)   kovaa pääse   mutta kuiteskin  hiki tuli  ja  syrän  jyskytti. Meinas  tulla  mieleen  maratonjuoksu Hesassa  2004 , (58 ,5  vuotiaana) jonka  suoritin  loppuun saakka   ja mitalikin tuli. Tuli mun  eteeni , just  kun  juoksin, estekin. Eressäni  käveli  mieshenkilö , tualla   sillan  lähellä, keskellä hiekkatietä (kalantie)  juukana. Somessahan on  keisarilta  tullu käsky ,että  antakaa  2  meetriä  välitilaa  toinen  toisiinne ,ettei    korona/influenssa/pöpö/bioase  iske.
Pitihän mun  lakipykälä  nourattaa    ja   olin  pakotettu  koukkaamaan  niska kyyryssä ja  hengittämättä ,   kävelijän ohitte , niin  että meille  tuli    korona/välimatkaa  ainakin sen  vaarittavan  2 meeteriä.
Tienpenkka  vaan pölähti  ja  punaaneen  aurausmerkki  hetken heilui  kun ohitin kansalaasen että  sora kahaji.
¤¤
ainiin...mennään lopuksi  vielä  tuohon  juoksuun . Opin  taatusti  tuntemaan  kuuluisan  lausahduksen varsinkin  maratoniin  liittyen. Se  kuuluu  näin:
"Tulee  hetki , jolloin pelkäät  että  kuolet  ja  jos  vain jatkat  juoksuasi, niin  tulee  jossakin vaiheessa  hetki ,että pelkäät  ettet  kuolekaan".

Ekku Mattila.

Meirän kellot tulivat "hulluiksi".......ufoista kun puhuttiin.

30/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Todella  outo  "kellojuttu".


Joskus  vuonna  1993  , kesällä ,Kauhajokinen  Taisto  ja  mä  lähdettiin asioille  Laihialle  yhden  puhelinkorjaajan  luokse ja.....niinpä....taas.....juteltiin  ..kuinkas muuten , uffoista/lentävistä lautasista. , ym  kummallisuuksista.  Molemmilla  suut  kävi  että melekeen  tuulilasin  etupuoli oli  syliestä  märkä  ja niin  tultiin    K.  S :lan  kotia, puhelin korjattiin   ja  eikun takaasin  Kauhajokea  kohti.
Ja  taas......paluumatkallakin  oli sama  puheen aihe. Uffot  ufot  ja  taas  uffot  ja  vielä kerran  uffot ja  kännykkäni  soi , sen toisessa  päässä  oli  Koskenkorvalla  asuva   "Jupe"  joka  meidät  kaffille haastoi  , sinne mentiin  ja  kaffia  juotiin , oli  pullaa  , että piparia ,sokuriakin  löytyi  ja  hupsista  keikkaa.......Koska  Jupekin on  sillai  uffoalan poikii, niin  taas  meillä  juttelu kävi......niinpä....uffoista  taas.Tunnin päästä  kohden Kauhajokea.
¤¤¤
Ja... ???!!!.....Taisto  matkalla  sen ensiksi  huamas....."häh??? mun kello  näyttää  vaikka mitä...se on mennyt rikki.....se on jätättänyt  20  minuuttia,  voi  harmi....soli  hyvä kello.....ja  mä  sitten sanaisen arkkuni  avasin  ja  sanoin..."täh???....munkin  kello  on  tehnyt  saman  jutun....sekin on  20 minuuttia  jäliessä....onhan kumma  juttu...."    ja  antakaas olla.....!!!...Mun  autoni  kellokin  oli tehenyt  saman  manooverin...20  minuuttia  kans  jälies......ja  hetken  kuluttua  soitti  Jupe  mun kännykkäänni...."arvakkaa  mitä?....ja mä  sanoin että  tiedän....sun  kellosi on 20  minuuttia  jälies..johon Jupe  että  jumankautta niin on...ja  myös   minun  ja  Taistonkin  kellot , sekä  autonkin  kello  on saman  aijan  jäliessä  sanoin".
¤¤¤
Noh siinä me  ihimeltiin  jokaaneen  silimät  suurina.  tultiin  tänne, jossa  Taiston  oma auto odotti,.  hän siitä  lähti    kotiinsa ja mä  tuphani  sisälle,  ensimmäisenä  keittiön kelloa  katsoin....??!!..................just  niin  kuulkaas.
Sekin  oli  jätättänyt  20  minuuttia.!  Soitin  myöhemmin Taistolle, mutta sen  tuvan kellot  olivat  "normaalis"  ajas.
Ei  tartte  tätä(kään) uskoa , mutta  vaikka  käsi  Raamatulla  vannon. Varmasti Jupe  tulee  itte  toristamaan , jos  tarvitaan ,mutta Taistosta enoo  varma.Meillä  meni ns  mukit  nurin ,  3,5   vuatta sitten , vaikkei  mussa  syy  ollu.
Noniin.
Ny  meen  lyhentämään  sormieni  kynnet. Ne  aivan  rapajaa, kun  koneella  kiriootan.
Heippa  teille  jokahittelle.

Ekku Mattila.

Mökkitarina numero 5

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Tänään oli  paljon  vieraita  kylässä ja   mökkitarinasta  jäi  hiukan puuttumaan ja  se  tulee nyt:


Yrjö  siellä mökissä  jutteli ,että  hänen tuttunsa,   joka oli  "juuri saman näköinen  kun minä"   sai  apulaisekseen  nuoren miehen ,joka  hyppäsi  Töölössä  olevasta vuokratalostaan   9 kerros , alas  kadulle  ja  kuoli.
¤¤¤
Noh......ajelin sen  vuoden  1973  koko kesän   ja  kun tuli  syksy , menin  töihin  Nokialle ,  Salmisaareen , Lauttasaaren lähelle koneasentajaksi. Jo  siihen  aikaan  Nokian merihallissa  oli  jännä  kerros, jonne  ei ollut  pääsyä , kun  harvoille, koska  siellä    suunniteltiin/koekäytettiin   salaperäisiä   sähkölaitteita. Esim   koneasentajat/laitosmiehet  pääsivät  sinne , mutta  kaikki  koneet piti ensin  peittää  visusti  ja  ainoastaan se  kone   jota   työ koski , oli  esillä.  Monta  vuotta  jälkeenpäin sain tietää ,että Merihallissa  tehtiin Nokian  puhelimia , taikka   niiden esiasteita ja  niiden  julkituominen  tapahtui  1986  jälkeen.
¤¤¤
Sain siis 1973   syksyllä  apulaiseksi  Töölössä  asuvan  nuoren miehen , (sanotaan häntä vaikka Olliksi) ns  koeajaksi , koska siihen aikaan  sellainen   oli  tapana. 3  kuukauden  koeaika  ja  jos  kykyä löytyi, niin  sitten  pääsi  vakituiseksi  työntekijäksi. Olli  oli  ihan hyvä ja oppi  niinkuin  pitikin  , mutta  hiljainen  luoneeltaan.  Ei montakaan sanaa   päivässä  sanonut. Noh.....lähestyi  Ollin  koeajan  loppuminen , oli Lauantai kun me oltiin  kaffitunnilla  kaikki  koossa , niin  Olli  meni  "suurpomon"  koppiin, joka oli sellainen  lasisillä  seinillä  varustettu, että pystyi seuraamaan meidän  työorjien    tekemisiä.
"Suurpomo"   oli multa ainakin  kolme    kertaa jo   kysellyt...."mites  se Olli    kehittyy "  ja mä siihen  että ihan hyvin , kyllä  hänestä  hyvä  tuloo"..
¤¤¤
Oli   siis  Lauantai  kun Olli  meni  siihen  koppiin  ja  sanoi  jotakin  isollepomolle........mutta.....
pomo  huusi " Mitä....lisää  palkkaa   jo....ethän ole  oppinut  vielä mitään....vai lisää  palkkaa.....menehän siitä  töihisi ".
Olli  tuli   huoneesta  pois , kasvot  vitivalkoisina ,  käveli  meidän  ohitse ,  astui  trukkihissiin  ja  laskeutui  alas.
Tuli  Maanantai  ja kello  oli  11,00..  olimme  juuri  ruokatunnin aloittaneet....kun  isopomo  kysyi..:
"Tunteeko  kukaan teistä  Ollia tarkemmin....ja jatkoi....hän on  kuollut....hyppäsi 9 kerroksen   parvekkeelta  alas  katuun  ja kuoli ".
¤¤¤
Kyllä  mökissä  asuva  Yrjö  tiesi. Outoa  eikös juu?

Ekku Mattila.

Nohniin. Pääsinpäs tosikertomukseni loppuun. Toivottavasti piditte siitä.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nyt  tulee paras.......

Koko  sen  1974   vuoden, keväästä  syksyyn  ja osasta  talveakin , ajelin  Kouvolan  kautta  Mikkeliin.....mutta  pientä  mökkiä  ei näkynyt.
Tuntui   ettei sitä olisi koskaan ollutkaan , ei mökkiä , ei mummoa ,eikä   Yrjöä ,  ei  yhtään mitään :Ei   pienintäkään   todistetta  , ei  mitään.......mutta  heiiiiiii !!!!.....ne  villasormikkaat....ne  jokka  mummo antoi  että sain laittaa ne  märkien  nahkasormikkaideni  päälle.....juuri ne   ...mutta.....................nehän  nyysi  se  vintturasilimääneen  Jaappanilaaneen ,  se  jolla  oli  isot  mutta  vinot  silimät , pieni  suu  ja  kapea  naama. Miksi  hän vei  juuri  ainoat  todisteet   siitä  mökistä,  mummusta  jaYrjöstä..??....
Justiinsa  niin. Ainoan    todisteen  pitikin  hävittää , poistaa  näkyviltä , simpsalapim  puhf. Puuf.
¤¤
Sanonko  minä , taikka kirjootan?  Saattaa olla että muutama  teistä on  jo  ehtinyt  ajattelemaan, että  ..jospa...eikai...miksei  voisi ....olisiko niin....?  Ettei  sitä mökkiä ollutkaan  ,vaan se  "tehtiin"  juuri  minun  takiani ja  juuri siksi  aikaa  etten olisi  jäätynyt  kuoliaaksi  silloin  keväällä  1973. Että  sain itseni  taas kuntoon  ja  jatkamaan    tulevaa  aikamatkaaja/nasiirin  elämää. Siellä  retkeilymajassa Mikkelissä  , se penkillä  istuskellut  "jaappaaniilaaneen"  (humanoidi)  oli  varmistamassa  että  olen terveenä  päässyt   lämpöiseen  huoneeseen  ja kun  nukahdin , hän nappasi    "humanoidimummon" antamat  villasormikkaat  pois  ja  sen jälkeen  hävisi  myöskin  mökki  kuin taikaiskusta  ilmaan  että  puuuf  vain kuului.
Sanokaas  tekin ny  jotakin ?
Aika  ihmeellistä, eikös  juu?

Ekku  Mattila.

Mökki numero 4.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Jaatkuuuuuu...

Sain olla  siinä  retkeilymajas  omis oloossani sen kaks  päivää ja  tuumasin että  jospa  lähären takaisinpäin  kohden Helsinkiä  , mutta  koukkaan Kouvolan  kautta. Mulla oli  asiaa yhteen paikkaan   sen  tie  15  varrella......just niih....olsin vieny vähän   tuliaasia  kiitokseksi...
Juu.....
Mikkelin  kaupasta ostin.....kaks  kaffipakettia,  sokeria  ja erilaasta  nisupullaa, piparia  sekä  suklaata ja vaikka mitä. Yhdestä kaupasta  löysin jopa  villaiset  sormikkaakkin   ja  niinpoispäin..........ne  kaikki  pakettiin  ja  moottoripyörän suunta  kohti  Kouvolaa.
Sitten  noin keskellä  päivää  tie  15  päälle.  Koko  matkan  katselin todella  tarkasti  tien vasenta  laitaa  päin , taikka  tien  sivuja , tarkasti ja  tarkasti , mutta  mitäs  ny??.....ei  aikaakaan kun olin Kouvolan  lähettyvillä , muttei  mökkiä näkynyt.  Ihmettelin taas....menikös  se pieni  mökki  ohitte niin etten sitä havaannu  pirskatti.....ja  tuumasin että  kattotaanpas.....käännyin  Kouvolasta  takaasin Mikkeliin  päin  ja nyt  tsiikailin  tie  15  oikeaa  puolta.......mutta  täh ??  taas......Vieläkään ei  mökkiä  näkyny  ja niinpä  kurvailin jo  vähän  kiukkuusena  uudelleen  sinne retkeilymajaan, jossa olin  yhden yön  ja  aamulla  sitä mökkiä  etsimään......juu..juu....en sitä löytänyt...en sitten millään...ei ja ei.....soli  kadonnu  kun  maan  nielemänä....
Sen kesän  1973  aikana  kävin useamman kerran  mökkiä etsimässä  ja kun ostin  henkilöauton  1974  niin senkin avulla etsin  mökkiä  .....turhaan...... Soli  kokonaan kadonnut..

Jaatkuuuuuuu...


Ekku Mattila.

Mökki numero 3.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tie jota  ajelin  Mikkeliä kohti ,oli  aivan kuiva  sekä  ilmakin oli  jollakin  lailla  lämmennyt. Kummallisen nopeasti  olinkin  kaupungissa  , löysin  Suomen  leirintä-alueen kartasta  majapaikan, jonne olin aikonutkin mennä , sen pihaan kaarsin ja  sisälle.
Se  oli   jonkunlainen matala parakinmallinen  talo , sinne sisälle  ilmoittuduin pariksi  päiväksi , huoneeseen  , joka minulle  osoitettiin . Siinä oli  suuri  pöytä ja  sen ympärillä  pitkiä  penkkejä, vähän kuten armeijan  kasarmeissa  ja huonetta  kiersi  lattian rajassa  lämpöputket.  Niitä oli  kaksi  ja päällekkäin noin   50 sentin etäisyydellä  toistaan. Putkien päälle  laitoin nahkatakkini , farkkuni , sukkani  ja  sinisen  kesäpaidan , hanskani,  kypärän ,  sekä mummon  antamat  villasormikkaat,  avasin  hernepurkin  , lämmitin sen kattilassa , maitoa  päälle  ja  leippää ja sitten  hyppäsin  sänkyyn.................mutta  mitä häh??
Kuten  tyhjästä   oli  ilmaantunut  yhden penkin  päälle  istumaan  ihan  Japanilaaseen  näköinen  mies......todella  vinot  silimät, pieni  suu ,  kapea  naama , tukkaa  ei paljoakaan   ja aika  pieni.Niiku  senmaalaaseet yleensä  on. Se ei puhunu   mitään , katteli naama vakavana  vaan. Yhtään ei hymyylly. Vähän harmittelin, sillä luulin että saan olla yksin siinä huoneessa , mutta  tuumasin että olkoon  ny......ja menin  maata  yhteen  punkkaan....peito  naamalle  ja  heti  nukahrin......krooooooh.
¤¤¤
Ja kas..kas......heräsin , vaikka luulin että  nukun  aamuun saakka. Kello  oli jotakin  21,00  illalla,   puin päälleni  kuivat  kamppeet...mutta  häh??   taas.....Jappaanilaaseen näkööneen  oli  kadonnu  sillä välillä  ja  tuumasin että paree  niin. Oon   aina  tykänny olla  melekeen  omissa oloissani..............vähän  niinku  joku  ropiinsoon  ruusoee.....Siinä   kamppeitani kasasin  ja  huomasin...!!!.......misson  sen mummon  lahajoottamat  villahanskat ?..häh??..noli  kokonaan  hävinnyt..!...Olipas  tyhymä  Japaanilaaneen  ajattelin.....vohki  villasormikkaat.....miksei  vieny  sitä mun  nahkaasta  takkiani......taikka  kypärää....??...aika tomppeli  oli   vintturasilimä.....heh  heh.............kaikkea  sitä näkee  ja kokee..

Jaatkuuuu...

Ekku Mattila.

Mökki numero 2....

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Numero  2.....

Mummo  kääntyi  taaksepäin , huusi  kovalla  äänellä....."Yyrrjööööööööö" ja hetken kuluttua  ovesta astui  mies,  aika  pitkä ,noin  180  , harmaat hiukset , harmaa  pusero , harmaat  sarkahousut  , samanikäinen  kun  se mummo  ja  niin molemmat kävelivät  luokseni , nostivat  minut  moottoripyöräni  päältä kun  jäätyneen  klimpin  , ovesta  mökkiin  sisälle  ja  laittoivat istumaan pienelle  jakkaralle .
Vetivät  läpimärät  kenkäni  jalastani , sukat  kans , farkut , nahkatakki  ja  kesäpaita ,  hanskat  tippui  oven eteen kynnykselle   ja  päälleni  puin paksun ja lämpöisen   minulle  suuren  jonkinlaisen  kylpytakin .Sitten  jäätyneet  jalkani  suureen  emalivatiin , jossa  oli  melkein liian kuumaa  vettä,  tulisen kuumaa mustikka/mehua  kurkkuuni   ja  avot......
Koko ajan  mummo  touhusi  ja   touhusi ,  Yrjö  istui  pienen  ikkunan edessä olevan pöydän  ääressä  ja jutteli, katseli  minua  pää kallellaan  , jutteli ja  taas  jutteli.....Koko  ajan  ikkunan  takaa  kuului tiellä  liikuvien ajoneuvojen  ääntä .Sellaista  jännää  surinaa/suhinaa . Niitä meni ja  tuli.  Koko ajan. Sitten tuli  mummon  vuoro.  Hän siirsi  pienen  jakkaran  eteeni , noin  kahden metrin päähän, vaihtoi  välillä  veden  pesuvadissa  ja  taas  istui  ja  katseli  tarkasti.......sitten  hän ......kysyi.....
¤¤¤
"Olit  todella vähällä  paleltua  ja mä sanoin että  joo.....liian   huonosti  olit  pukeutunut  ja  mä sanoin että joo......mistäpäin olet  tulossa  ja mä sanoin että  Hesasta....meinaan  kesälomaa  alkaa pitämään.....vaikka  nyt  ei siltä  sään  kannalta  voisi  edes  sanoa  kesälomaksi......meinaan".
Äkkiä  mummo  oli  hetken aivan hiljaa......katseli  suoraan  minua  silmiin  ja  alkoi  puhumaan............"Tunsin aikoinani  juuri  samannäköisen  nuoren miehen kun  sinä.... se  teki kovasti  töitä , melkein yötäpäivää......se  muutti  maalta kaupunkiin....ei   olisi   saanut....lapsikin sillä oli.....kovin  herkkä  se  mies oli.....liiankin herkkä....sille  tuli avioero.....ero  tuli.....oli  juuri  sinun  näköinen  nuori  mies......hän   alkoi  auttamaan  ihmisiä.....erikoinen kyky......erikoinen  "..
¤¤
......tässä  vaiheessa  Yrjö  alkoi  juttelemaan, kuin itsekseen...."Se nuori mies  meni  takaisin töihin...sai apulaisekseen  kaverin  Töölöstä.....joka  hyppäsi  9 kerroksesta  alas  kadulle   ja kuoli......ja  kas  kas.....sanoi Yrjö (avasi ikkunan  josta    työntyi  suuren hirven pää sisälle   ja  Yrjö  alkoi  eläintä ruokkimaan  omenoilla).....eläimiä pitää ruokkia......eläimiä."
¤¤¤
Nyt jatkoi  uudelleen mummo  puhumistaan. Aikalailla  järkytyin  kun  huomasin  hänen puhuvan juuri  itsestäni , elämästäni  nuoresta  saakka  , kouluikäisestä   isommaksi , Hesaan  muuttostani  ja kaikesta  minulle tapahtuneesa , avioerostani , itsemurhayrityksestäni , kaikesta....kaikesta  liian  tarkkaan.....ja  tarjosi  että  jään  tuonne  kamariin  nukkumaan  yöksi. Siellä on sänky jo valmiina..turhaa sitä on  enää   tänään Mikkeliin  lähteä....kello  on jo  kuusi....jää  vain yöksi  ja jatka  matkaasi aamulla......aamulla..".
¤¤
Katsoin seinällä olevaa  kelloa  joka  näytti  18,00......siis  kello  oli  illalla  kuusi...kuusi  !!!??....KUUSI... Tajusin että olen istunut  jalat  kuumaa  vettä  täynnä  olevassa  pesuvadissa  kuutisen   tuntia....kuusi...!  Melkein  säikähdin....kiitin  ja  sanoin  että  kyllä  mä  tästä  jo  lähdenkin.....olen ihan  kuiva  jo......kuiva...Puin  kuivat  vaatteet  ylleni , ja olin  jo lähdössä, kun mummo  huomasi  kynnyksen edessä olevat  läpimärät  nahkahansikkaani ja tarjoutui  että  jospa  nekin vielä  kuivataan  muurin edessä, mutta  sanoin ettei se haittaa.....ja olin  lähdössä  ulko-ovea kohden.....kun  mummo  ojensi  minulle  kutomansa villasormikkaat....."ota  nuo....ne sopii  nahkasormikkaittesi päälle.....ota  ne  "......ja  kiitin  ,  menin ulos , jossa  ei enää satanut  räntää............polkaisin  moottoripyöräni  käyntiin  ja  eikun Mikkeliä  kohti..

Jaatkuuuu...

Ekku  Mattila.

"

Mökki jota ei ollutkaan.......numero 1.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


No  terve  terve.....

Olen  tässä plogissani  aikalailla  innostunut  , kirjoittamaan  minulle  tapahtuneita   tosijuttuja, kuten eilenkin  ja  plogini lukijat  ovat  kiinnostuneet    tavattomasti.  Esim eilen   sivullani  oli   lukijoita  1905 ,  vuorokauden aikana  ja  se  on aika  hyvä. Ennätys  on ollut  3001   ja  vuodelta    2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo  jota ei ollutkaan", kirjoittanut  muutama  vuosi sitten, mutta  teen sen uudelleen tässä  ja nyt . Ottakaa  tukeva  asento,  ny  se alkaa :
¤¤¤
Vuonna  1973 , niinkuin  muistattekin,  otin  työpaikoistani  6  kuukauden  tressiloman, ostin  moottoripyörän , Suzuki  250 vm  1973  , lastasin siihen  pienen  teltan,kattilan, lusikkaa ja  haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja  purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa  ja  tuuppia ,  voi sanoa  että vaikka mitä.  Sitten  eikun  tien päälle. Ensi suuntasin    kohden  Kouvolaa , siellä  olevalle  leirintä-alueelle, jossa  olin  (palelin)  yhden yön ,sillä  se  kevät oli  todella  kylmä, vähän kun nytkin  tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi    telttapaikalla  ei  ollut   sähköä, jonkun lakon takia ja missään  ei  voinut lämmitellä.  Puin kaikki vaatteet  päälleni, mutta   ei se paljoankaan  auttanut, koska  jo alusta alkaen  olin  huonosti  varautunut matkaani.  Minulla oli........kuulkaas  ny....nahkatakki päälläni  ja  sen alla  kesäinen  sininen   paita , farkut ,  ns  pikkareilla, ei  siis  piiitkiää  alkkareita , normaalit  nahkakengät  kesäsukilla , ohkaiset  nahkasormikkaat ja  kypärä  ns  avomallinen,  ei  naaman edessä mitään   pleksiä.
Tärisin  jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin  aamulla  kello  09,00  kohden  Kouvolaa , tie  numero  15  pitkin  ja  voi  voi.....asteita  nollan  paikkeilla   ja  alkoi satamaan  räntää  että  voi  pahus.
¤¤¤
Jo muutaman  minuutin päästä  olin  kylmästä  jäykkänä , naama sinisenä    ja koko  ruppini kans. Tärisin  kuin horkassa , melkein  hypin  moottoripyöräni  päällä  ja  pikkuhiljaa  huomasin  miten  jäsenistäni alkoi  tunto  katoamaan. Ensin  kylmeni    ylävartaloni , naamani ,sitten  lonkat/jalat/varpaat sekä koko  jalat  ja sitten  käteni.  Senveran  nuori  kolli  olin  etten  tuntenut  vaaran merkkejä, vaan  sisulla  huristelin tietä eteenpäin  , yhä  hiljempää  ja  lopuksi  minun oli  pakko  ajaa  vain noin  40-50  sillä  en meinannut  pysyä  tiellä.
¤¤¤
..kun  edessäni ,  tien vasemmalla puolella  näin ison  puukasan   ja  tuumasin että ajan sinne  suojaan,. teen  nuotion, koska minulla oli onneksi  tulitikkuja/sytkäri/kaasua  . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli  tiestä noin  20  metrin päässä , jarrutin  ja  meinasin  pysähtyä.
.....muttei ei tullut  yhtään mitään.   Olin  täysin  tunnoton  joka  paikasta  , rupesin  kaatumaan vasemmalle  ja  tiesin että  jos  olisin  jäänyt  moottoripyöräni alle , niin sinne  olisin jääny ja paleltunut  varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri  pysyin pystyssä ,  takapyörä  sutien  pääsin  uudelleen  tielle ja  suuntana  Mikkeli.
Tässä  vaiheessa  minulle oli tullut  ns  hälläväliä  tunne . Vaikka olin  täysin  kohmettunut ,  tunnoton, en enää  kylmyyttä lainkaan tuntenut.  Annoin  vaan mennä  kuten  robotti. Tiesin  kuitenkin että  kohta  tapahtuu  jotakin , sillä  en  enää  meinannut pysyä  tiellä , enkä  moottoripyörän   istuimella.  Eniten pelkäsin ajavani  vastaantulevaa liikennettä  päin ,  sillä  tunsin olevani kummallisessa  unenomaisessa  horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä  näin  tien oikealla  puolella vanhan  harmaan, selvästi hylätyn mökin ja  sen vieressä  pienen  ulkorakennuksen , tiestä noin  kunnolla  15-20  metrin  päässä  ja  todella  kovalla  vaivalla  sain moottoripyöräni  mökin eteen  ajamaan , ulkorakennuksen  seinää  vasten  varovasti pysähdyin ja  siihen jäin  istumaan  aivan  jäätyneenä  pökkönä. Olin  täysin  tunnoton koko  kolli .  En  pystynyt  edes  nousemaan  pyöräni  päältä..............ja  ihmeekseni  näin miten  sen mökin  pieni  ulko-ovi  avautui ,  portaalle  astui  vanha   mummo ,  noin  70-80   ikäinen ja hän  kauhuissaan  melkein huusi......"hyvä  jumala".....

Jaatkuuuuu...

Ekku Mattila.

Oli se kuulkaas aikamoinen näky , joka myöskin toteutui vuonna 1985.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ylin kuva on  eräästä  talosta , Helsingin  Suutarilassa  , Laukkipääntie  17  , jossa  asuin (jouduin) loppukesästä  1973-kevääseen  1974.
Talon  yhdestä   vaatevarastosta  oltiin  tehty  pieni  huone , kooltaan  noin  2x  3  metriä , yhdellä pienellä  ikkunalla,  siis  6  neliötä   ja  kuukausivuokra  400 markkaa..!!!!!!
Ja   siellä  minäpoika  asustelin  , sekä töissä  kävin Helsingin Lauttasaaressa. "Huoneeni"   tuntui  aluksi    aika  mukavallekin, sillä sitä ennen olin  asustellut  salaa  entisen  asuntoni Porvoonkatu  5-7  b  63 :sen (josta  olen jo kirjoittanut  aikaisemmin  plogiini)  kellarissa  muutaman  viikon, koska  olin  luovuttanut  kämpän  veljelleni sekä  hänen  morsiamelleen.
¤¤¤
Keväällä  1974 , Maaliskuussa  oli  ns  öljykriisi  päällä , polttoaineen hinta  kohosi  puolella  kalliimmaksi ja  samoin talojen  öljynlämmityskin. "Suuren"  kämppäni  huoneen  lämpötila alennettiin (talossa oli öljylämmitys)  noin  15-16  lämpöasteeseen , koska  on  kriisiaika , sanoi  talon  isäntä/emäntä. Siinä  minä  sitten  kärvistelin , mutta  kylmässä . Muutaman kerran   jouduin  kiskomaan  lattialla  olevan  vanhan  mattokräsän  peitokseni  että  sain  edes  jollakin tapaa nukutuksi.....hrrrrrrrrrrrrr......äääh.
¤¤¤
Mutta  totta  umalavita  !!...Oli  Huhtikuu  ja  Sunnuntai  , kello  noin  13,00 ja istuskelin  kylmissäni  ns  peittoni  alla ,  puuhetekalla, joka  toimitti  sängyn virkaa. Pienestä  ikkunastani  pilkisti  keväinen  aurinko ja  loi  vastapuolelle  seinääni ensin  jännän  kuvajaisen , sitten  se  pikkuhiljaa  alkoi  tarkentumaan  ja  ihmeekseni  siitä  muodostui    aivan selvä  naisen  kasvokuva.
!!!!!.....Kuvassa  hymyili  punahiuksinen  nuori  nainen , hiukset   ns  valloillaan  ja  niiden  lomasta  loisti  lämmin  auringon  säde.Olin  aivan  puullä  ns  päähän  lyötynä. Ihmettelin  kuvajaista , joka  hitaasti alkoi  häviämään  ja sitten katosi  kokonaan.
Voi että  poijaat  ja miksei  likakkin. Heti  kirjoitin  tapahtuneesta  pienen  runon  , sen alku  meni  näin:" Oletko sinä  se nuori   tyttö, jonka  hiusten lävitse  näin  auringon  paistavan  ja sinä  hymyilit  minulle  ja   tiesin sinun  minulle  kuuluvan".
Ja  kovaa kyyttiä  puin  ulkoverhat  päälleni , riensin  kovaa  haipakkaa  lähimmälle  kioskille, josta  ostin  8  markkaa  maksavan  jäätelökakun , sen  huoneessani  söin  ja  olin niin  tyytyväinen ettäh.
Olin varma  että  tulee  kohta  aika, jolloin  tapaan  punahiuksisen   tyttöni .
¤¤¤¤

Jaatkuuuuu....

Ekku  Mattila.

Mutta nooh. Muutin  hienosta  "kämpästäni"  Toukokuussa  Helsingin  keskukseen , Sturenkadulle , josta myös olen  kirjoittanut  ja  aikaa  kului..taas kului..kului  taas  ja yhä lisää  ja  olin  jo  melkein  unohtanut  se  punatukkaisen   tyttöni. Elelin omaa  senaikaista  elämääni , papin  puheillakin  kävin ,  tuli  4  mukulaa  ja  että silleen , pläjähti  ero  ja  taas   olin  yksin.
.......mutta...istu ja  pala.......
Vuonna  1985  tutustuin  Kauhajokiseen  nuoreen  naiseen , kirjeitä   tuli , puhelinkin piraji  ja  tottakait  piti  Kauhajoella  käyrä.  Oli  kevät   1985 ,  hieno  Toukokuun  4 päivä  ja  paikkakunnalle  tulin , Asuulin  leirintä-alueelle  telttani  pystytin  ja  tytölle   soitin. Hain hänet    Wauxhal  Viktor  henkilöautolla , 2,3  vm  1976  ja kova  peli  ja  niin  Asuuliin  tultiin.  Tottakait  ensin  me  pussailtiin  niinmaan ,  voihan poijaat....taas  pussailtiin ....ja uudelleen  pussailtiin. Välillä  oli  happea  pakko  saara  ja  eikun  Asuulin  alueelle  käveltiin , käskäres , niinmaan  onnellisena  ettääääääääh.
¤¤¤¤
Asuuli  on  rakennettu  vanhan  joen , taikka  puron  reunalle  ja  rakennuksia  on  kymmenkunta.
Se puro  ei ole  kovinkaan leveä, sellainen  just  ja just  , olisko  15  metrinen ja  sen ylitte  menee  kapea  kävelysilta. Niinpä  me  käveltiin  kohden sitä  siltaa  ja    tarkoituksena  ylittää  se. Huumorimielellä  sanoin  naiselleni..." Minä  meen ensin  ja  tarkistan että silta kestää"  ja  niinpä sen teinkin. Kun olin  toisella  puolella viittasin  että anna  tulla  vaan...kyllä silta  kestää....
.....!!!!!!??????
¤¤¤
Oli   todella  hieno  keväinen  ilma. Kirkkaana  paistava  lämmin  aurinko  paistoi    aivan  ylittämäni  kävelysillan  takaa , jota pitkin......!!!???....käveli  se punatukkainen tyttönen, "jonka  hiusten  läpi  näin  auringon paistavan , sinä   hymyilit  ja  tiesin sinun  minulle  kuuluvan".
Huusin  äkkiä......pysähdy  paikallesi....otan sinusta  kuvan , sen tein  ja  se sama  joka  on tuolla  alussa. Tuleva  vaimoni  sai  melkein  sydärin ,koska ei  tiennyt  mitä  oikein meinaan. Uskokaa  että meillä oli ja on yhä  puhumista  siitä samasta  näystä,  sen  "suuren"  asuntoni  seinällä  silloin  vuonna  1984. Aikaa  vain kului   siitä  hetkestä  11  vuotta , mutta  se   näkymä oli  viesti/ennuste  tulevasta  tapahtumasta  joka  toteutui.
¤¤¤¤
Voitte olla  varmasti samaa  mieltä mun  kans. Uskomatonta , mutta  totta.

Ekku Mattila.

Tuossa rakennuksessa melkein kuolin 1971.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kuvassa on  rakennus  Helsingissä ,  Porvoonkatu  5-7 B  63.
Asuin  talossa  1970-1973  kevääseen , yhdeksäs  kerros heti  kuvan keskellä, yläkerta.
Tapahtuma  , josta    aamuisessa   pologissani  kerroin, sattui  keväällä , Toukokuussa  1971  ja  siitä   oli  vähällä   tulla  minulle  ns  viimeinen  hetkeni.
Rakennuksen kuvan  kuvakaappasin    Somen  ihmeelliseltä  "taivaskanavalta" , pöytäkoneeni mahdollisuutta  hyväksi käyttäen.   On   tämä  nykymaailma sitten  ihmeellinen. Eiksjuu?

Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Betel numero 5.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja


"Heräääätyyyyys......heräätyyyyysss...".

Ihmettelin että mitä  ny?
Kuulin  tuon lauseen, jotenkin , mutta  en  ymmärtänyt  että  miksi  ja  miten , missä ja koska??
kuuli  taas  heerääätyyyss.....herääätyyyyys.....mutta  nukahdin. Välillä  tunsin  kovaa retuuttamista  olkapäissäni , lieviä  niinkuin  korvapuusteja  poskilleni  ja  ......heräätyyyys...heräääätyyysss..
Olin   täysin  sekaisin , vailla    mitään  ymmärrystä , vailla mitään......ja    taas kuuluui  jostakin kaukaa...heerääätyyssss...herääätyyys....olkapäitäni  retuutettiin ja  naamalleni  läiskittiin.....heräääätyyyyssss...herääätyyyyysss.....heiii  ..herääätyyyyyssss..
Kuulin , tunsin  ja  jollakin lailla  ymmärsin  miten  kurkussani  oli  joitakin  outoa  , niinkuin  putkenpalasia sinne  työnnettäisiin ,  mahaani saakka   ja  kovia  oksennuspuuskia  koin.Luulin  tukehtuvani koska tahansa....(soli  vattantyhyjennystä) ....yäääägl....yäääkhl....ja  välillä  taas  kuului....heerääätyyyys...heräätyyyyys...
Ja  tätä  kesti  kaksi  päivää  ja yötä....24 tuntia  yhteen putkeen......kuin  jotakin  pahaa unta....................toisessa    ajassa. Jossakin  muualla. Pahaa unta.
¤¤¤¤
Juuri ja juuri jäin henkiin. Niin sanoivat  lääkärit. Vielä  5  minuuttia  lisää "yksin olemista" niin  olisin  varmasti kuollut .Jos  olisin  saanut olla  "yksin"  sen   2  tuntia  minkä  luulin, en olisi  tässä ,eikä  näitä   kirjoituksia olisi  tullut. Sattumalta  asuntooni  tuli henkilö, huomasi  makaavani  lattialla  ja soitti   hätäkeskukseen. Vielä  5  minuuttia......ja....Ekusta  olisi  tullut  R.I.P.
¤¤¤
Minua  hoidettiin  Töölön   klinikalla  3    päivää  ja sain  tarpeekseni. Tilasin  taxin, menin kotiini , alkoviin ja rupesin maata. Nukuin  3  päivää  yhteen putkeen ,  välillä  vessaan  ja  taas nukuin...nukuin  ja nukuin. Kolmantena  päivän  rupesin  partaani  ajamaan  ja  säikähdin  todella.Peilistä  vastaani katsoi kalmankalpea  vahamuumionaama , mutta  sen  silmät...voihan  iesusta !!!...ne olivat  kirkkaanpunaisia  verisuonia  täynnänsä ,  sikinsokin, ympäriinsä.Silmäni  olivat just  samanlaaset kun Kelju-koo-Kojootilla kun  se  oli  tippunut  korkealta  kalliojyrkänteeltä alas.....tums.....Sain  selville  mistä  mun silmäni  olivat sellaisiksi  muuttuneet.
¤¤¤
Kun  ihmisen elimistössä  tapahtuu  voimakas  sisäinen jännitys/purkaus , kuten  naisilla  jokka  synnyttää  kaikin  voimin , niin sen aikana  silmien  verkkokalvoissa olevat  hiusverisuonet  repeytyvät  ja  muuttuvat  hetkellisesti  "kelju-koo.kojootin silmien "  näköisiksi.Ne   80  milligramman  unipillerit aiheuttivat   sisälleni  hetkellisen  "pienoisatomipommin" . Minulla  se  "kojoottiaika" kesti  noin  3    viikkoa  ja  saatte  olla  varmat  että  päässäni oli  aurinkoklasit.
¤¤¤
Nonniin.....
Kuinkahan moni  teistä on  jaksanut  lukea  nämä(nkin)   kirjoitukseni.Onneksi  on se  korohorohoro/eiku influenssaviiruusvaiva  että  melekeen jokaaseen  on oltava  kotosalla , sangyn  alla  piilossa  ja  sen takia  jaksaa lukea  Ekun  tekstejä.
No ny.  meen  syämään  herelmiä. Näkemiin  taas  ja hei.


Ekku Mattila.

Betel numero 4.

2874-2020.
Ekku  Mattila.
Aikamatkaaja.


"Nyt  saa  riittää...."....


Soitin jokaiseen  kolmeen työpaikkaani  , ilmoitin  että muutan maille,  syntymäpitäjääni  Alahärmään , joten otan  lopputilin , kiitoksia  teille  ja  hyvät  jatkot ja  suljin  puhelimen.
Olin  vuoden kaksi  joutunut   käymään lääkärissä  ,  unettomuuteeni  apua  saamassa  ja  minulle  oli annettu  apteekin  kautta  saatavia  voimakkaita  unipillereitä.  Aluks  ne   olivat  10-20  milligrammaasia ,sitten  50 :siä ja lopuksi  100 :sia. varsinkin  100 ;nen   kyllä antoi  unen, jollakin  tapaa, mutta koko  seuraavan  päivän  pää oli  sikinsokin.
Juuri  niitä satasia olinkin  kerännyt   ns  talteen,  sivuun ,   80 kappaletta , myöhempää  "tarkoitusta"  varten.
Ja  sen   aika  tuli.
Keväällä  1971 ,  Toukokuun  alussa , osoitteessa  Porvoonkatu  5-7  B  63 , yhdeksäs  kerros ,iltapäivällä ,  kello  noin    14,00  istuin  ja odotin  jääväni  asuntoon  yksin. Tiesin  kun se tapahtuu,  minulla  olisi  "hyvä  aika" , kaksi  tuntia , toteuttaa  ns  suunnitelmani   ja kun  se  tapahtui , jäin  yksin  ja menin  pieneen keittiöön. Otin  kätkemäni  100  milligramman  unipillerit , laitoin  ne pienen kattilan  pohjalle , jossa  rikoin niitä  isolla  lusikalla  jauhoksi ,  kaikki  80 . Kaadoin  kattilaan vettä  lämmitin  sitä hiukan  ja..........hitaasti join kattilan  tyhjäksi. Noin  puoli  litraa. kaikki meni. Tunsin  veden lämmön. Tiesin  että  se on nyt tässä. Kävin vielä asunnon parvekkeella , nostin  kättäni  maailmalle  ja  napsautin  kasettisoittimessa Erkki  Junkkarisen  levyn  soimaan ,  ruusuja  hopeamaljassa  , menin  alkoviin  ...ja....Hyvästi  kaikki.Hyvästi  elämä.Minä  tulen  kotiin.
Kotiin.

Jatkuuuuu..

Ekku Mattila.

Betel numero 3:

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nyt olen Hesassa  ja  vuosi on  1971.
Tein  kolmea  työtä .  Olin  Nokialla  laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto)  kolmena  päivänä viikossa  sekä "vapa-aikanani"  STV:ssä  yövartijana. Niistä  ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen   jumalattoman  kovan  väsymyksen  tunteen. Ensimmäinen  muksuni  oli syntynyt 6/11-1970 ,  ns  imukuppisynnytyksellä Helsingin  Kätilöopistolla  , kovalla  rääkillä ja  kenties (senkin takia)  hän huusi  alusta saakka  (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka  huusi  päivät, huusi yöt  ja  niiden välilläkin ,  joka  hetki , jopa  vaunuissa  joissa  häntä  kuljetin  kaduilla. Moni  kadulla tallaaja  katseli ihmeissään ,varsinkin  äireet, että  mitäs  ny??..."onkos  lapsi  sairas?  ja mä  sanoin  ettei oo ...se huutaa  vaan koko aijan.
Onneksi  yksi  päivä  varasin ajan  ympyrätalon  lastenlääkäriltä  ,sinne  huutavan plikan  kiikutin ja  muutaman  tunnin päästä  häneltä  napsautettiin  kitarisat  pois.  Noli  liian  suuret ja  takaasin jäätelökaupan  kautta .  Liika  huuto loppui ja  ollalaa.
¤¤¤
Mutta  mitä ny???
Vaikka  lapsi   tuli  teerveeksi , nukkui  yöt  ja  sopivasti  päikkärikkin, niin  minä en  tullu  kuntoon. En lainkaan.Koko  ajan  olin  todella  kuolemanväsynyt , melkein  kävellessänikin  horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä  nukahdin jopa  puiston penkeille...(terkkuja  Alppilan  sorsapuistoon)   raitsikkan  taikka  kauppojen  penkeille ,  elokuvateattereiden   ratiseville  istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin  väsyneenä   Vaasan kadulla , että  tömähti ja jokainen  luuli  ettoon  kovas  kännis.Molin  yksikertertaisesti  täysin poikki. Kuin  kävelevä  ruumis.
Juuri ja juuri  elossa.Henkeni  oli  pakenemassa  minusta. Luovutin.

jatkuuuuuu...

Ekku  Mattila.

Betel numero 2.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jo  ollessani  3  vuoden ,oli  vähällä etten pudonnut  syntymäkotini  lähellä  olevaan  hylättyyn kaivoon.  Sen päällä  ollut  kansi oli  vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho  ja  pudonnut alas. Tottakait...(niinpä)  juuri  sinä  hetkenä  olin kurkkimassa  kaivon pohjalle, jossa oli vettä  yli metrin  siellä  näkyvää  "enkelin kasvoa"  joka  olinkin itse minä. Jo  pienenä  minulla oli pitkät  kiharat  hiukset  ja  kaikki kutsuivat  minua  enkeliksi juuri siksi (eiks ollut  hieno lause?)  ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku  on pahin)  kirveestä  päähäni, josta olenkin  jo kirjoittanut, ollessani noin    5  vuotias  ja  kolo  päässäni  näkyy siinä kohdassa  yhä. Sitten  tuli  erilaisia  pöpö/influenssa/viiruuksia , niin  aasialainen, kuin myös  se hongonkilaaneen , joka  vei   aika monta  pientäkin  lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli  ja kaikenmaailman  hinkuyskä/rokot  joihin meille  annettiin  kouluaikona  piikkejä  niin maan  erkuleesti etttäääh.Ollessani  ekaluokalla  reiteeni  saatu  joku  ihmerokote  alkoikin  ns  mädäntyä , vuotaa  kellertävää  verta/sotkua  ja kovaa  haipakkaa  tohtorille.  Muistan aina  miten todella  huolestuneen  oloinen hän (Niiranen) oli  . antoi  uuden  rokotteen ja  takaisin kotiini. Ihmettelin  minkä  takia  Äiteeni itkeä  tihuutti  koko  paluumatkan. Istuin  hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi  olla (juu)  että  oli kova  vastatuuli  ja  Äiteeni  silimiin  se  suhina otti...mutta  selvisin  siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja  sitten  tuli  se  Hanhimäen  "mees  hakemaan  kaivonkirkastusainetta ja  heti" , josta kirjoitinkin  eilen.Minulla   ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään  autossa  ollut  turvavöitä  ja moni  onkin  asiaa  kovasti ihmettellyt.  Miten kummassa  selvisin  niinkin  kovasta  auto-onnettomuudesta , se onkin  "jännä"  asia (taas). Vaikka  aikamoisia  kolhuja/vammoja   sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli  vuosi  1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin  ensimmäisellä  lomalla , Huhtikuun  alussa ja matkalla  junalla   kotiini  Alahärmään.Koska  juna oli tupaten  täynnä , eikä  istumapaikkoja  ollut, niin  menin seisoskelemaan  junan ns  välitilaan. Yhden  pysäkkiaseman  kohdalla , menin ja jäin  junan  metalliselle  rapulle tuumaten että  istun siinä hetken aikaa ja sitten  takaisin  junaan..............mutta ei. Kun juna  lähti , niin kuulin miten  joku  paiskasi  oven kiinni ja mä siinä sitten  nökötin kun  mikäkin  jättikana  orrella.
Koska  oli  alkukevät Huhtikuu  ja  tottakai  ilmat  viileät, niin  jopa  alkoi  tulevan aikamatkaajan  ruppia  palelemaan. Ensinnä oli kova  tuuli  ja lisäksi  junan  oma vauhti.  Olin  pian kuin  jäätynyt  lihakimpale ,  jäsenistä  tunto pois  ja  erityisesti  käsistä joilla  koetin  pidellä  rautakaiteesta kiinni.....Tunsin  etten  pitkään voi olla  siinä  tippumatta radan  varteen , koetin  huutaakkin, mutta  junan  kolina  peitti  tehokkasti  mun  "heiiii..heiiiiii....huutoni" .  Kukaan  ei kuullut.
¤¤¤
Olin  varma  että kohta  putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun  junan  konnari minut  huomasi , äkkiä oven avasi  ja sisälle  nosti . Aikani  loppu  ei  vielä tullut.

Jatkuuuuuuu..

Ekku  Mattila.

Betel......numero 1.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Huomenta  te  kaikki  plogni  lukijat niin Suomessa, kun myös ympäri  maailman.
Ottakaa  hyvä  lukuasento, sillä , ensinnä  tänään  saattaa    tekstini olla  pitkäkin  ja  sen sisältö  voi olla  monelle  mielenkiintoinen.  Niinkuin eilisen  "lentämisemme"  tapaan.

Siis  aletaan:
Olen aina, jo  pienestä saakka,  tiennyt ,  jollakin kummalla  tavalla ,etten  ole ns  "normaali" (köh)  tavallinen  ihmispulliainen . Ensinnäkin, kuten olen monesti sanonut , muistan melkein  kaikki  itselleni sattuneet  tapahtumat , oudotkin , noin  4  vuotiaasta  saakka. Monesti  siitä kyvystä  ei ole  ollut kuin haittaa, mutta  useasti myös  hyötyä , kun  juuri nytkin , tässä  nettiä  hyväksikäyttäen.............Olen aina  sanonut ja  sanon  nytkin , etten ole  mikään  ammattikirjailija ,mutta  aina  tykännyt  laittaa  jotakin ns  paperille. Esim päivä/lenkkikirjaa olen  pitänyt  vuodelta  1973  saakka   tähän päivään   ja  tulen sitä   tyyliä jatkamaan, niin  pitkään kun  käsi/kynä/kone  liikkuu.
¤¤¤¤
Minun  elämääni on  melkein alusta saakka  kohdannut/tapahtunut  kummallisia  "henkeyteeni/ terveyteeni"  tapahtuneita  jänniä  suojelutoimenpiteitä  , joista  olen jo  nettiin  kirjoittanutkin. Voin melkein väittää  että ilman  suojelua  en  olisi  tässä ja nyt , vaan aikoja  sitten  mennyt  suuren  "ripin" portin  kautta  toiseen  maailmaan , tuonne  jonnekin.  Tiedän senkin  ,että  jollakin  oudolla  tavalla on melkein, jo  alusta saakka ,  "joillakin"  tähtäimenä ollut  juuri  elämäni  sammuttaminen, taikka ainakin  voimakkaasti sen  menoa  hankaloittaa.  Isossa  Kirjassa  sanotaan ,että   "iru"  jos  havaitsee sellaisen  ihmisen  syntyvän/syntyneen  maailmaa , jonka  tärkeimpänä  työnään  tulee  olemaan  vain hyvän  sekä  rakkauden sanoman  levittäminen  , niin  sellainen  on  irulle  vapaata  riistaa." Henkeä  et  saa  sellaiselta  ottaa, mutta  muuten saat  tehdä  kuten haluat"   sanoi  Jumala.........ja  näköjään  "aika  hyvin  onkin mennyt"  minulla.


Jaatkuuuuu....

Ekku  Mattila.

Lisää outoa juttua jatkuu.....

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Siinä me  hiljaa  ajella köröteltiin    ja kummasteltiin. Miten on mahdollista  että   olemme  yhtä-äkkiä  aivan sivussa  päätiestä , kirkkaassa  kevätsäässä ,  60 km  aivan  toiseen suuntaan    ja olo  tuntui  joltakin  oudolta  unelta , josta  kohta  herää.
Ei mennyt  montakaan  kilometriä  kun edessä   haarautui  hiekkatie  ja  sen  oikealla  puolella  oli  huoltoasema  ja  sinne  tankkaamaan  niin  autoa  ,kuin  myös  meitä  itteämmekin. Huoltoasema  oli  kummallisen matalaa  mallia   ja .....???  pyöreän  littana ,  vähän kuten suuri  lautanen (???!!) .Siinä oli  ikkunoita  yltympäri , tavallaan  lasista  koko  rakennus ,  hopeisen kimmaltava.  Rakennuksen  edessä  oli  vain yksi  bensapumppu  ,  sen   eteen  pysähdyimme , tankin  täyteen  ja  sitten   sisälle  kaffia/munkkia  ja   silleen.
¤¤¤
Sisällä oli  jänniä  huonekaluja .  Muutama  hopean  värinen  pyöreä  pöytä , jokka  oli  kuin  lattiaan  kiinnitettyjä ,samoin  sen ympärillä kaksi  kans  pyöreää pikkutuolia  , nekin kiinni lattiassa ja  niiden edessä  kuin  tiski , jonka  takana  seisoskeli vanheman  oloinen  nainen , noin 40   ikääneen , päivää sanoimme  kaffit/pullat  tilasimme  ja  eikun  pöytään  hörppimään.  Nainen  katseli meitä koko ajan ja  ikäänkuin  hymyili  meille. Me luultiin  että jos  hän näki  kaks  maalaistolloa  ja  sen takia  meitä  vähän  puolisalaa  sääliikin. Noh  suumma  sokerimuruista  pyyhittiin ja  píhalle  mentiin.....
???!!
Ulko-oven  kohdalta ,  roikkui  ns kukka-amppeleita. Niitä  vaikutti  oleva koko  rakennuksen  ympäri  ja  hyvin matalalla jokainen,  vain noin   metrin/toista  korkeudella  maasta. Jokaisessa  purkissa  oli  todella  hienon  näköisiä  punaisia  kukkia , asia  jota  me kovasti  ihmettelimme.Selvästi kukat  eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia  ruusuja.
Miten  ne  pysyy  hengissä  ulkona  ,sillä  asteita  oli  noin  nollan  paikkeilla ja luulisi  ettei ne menesty niin  viileässä.
Mentiin  autoomme  istumaan  jossa  pähkäilimme  että mitä ??  täh.??  ja täh?? mitä ??....ja  hetken kuluttua  auton ikkunaan  joku  koputti ,  myyjähän siinä oli  ja  hymyili  sekä   sanoi  että  unohditteko  jotakin.....??.....pensasta  maksu  tietysti  , jonka  Erkki  meni  suorittamaan  ja  niin jatkoimme  matkaamme  kohden  Kauhajokea.

Ekku Mattila.

Jaaatkuuuuuuuu....

Torella outoa, vai mitä ??

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nony........tuloo   101  %:tista  Ufoasiaa.

Oli  vuosi  1996   16/4   kun minä ja  Vaimon  siskon  miäs   tuumattiin  lähteä  Erkille  Joensuusta  kuorma-autoa  hakemaan .  Erkki oli se  varannu  puhelimella sen auton    ja sopinu että jos  se on sellainen kun myyjä  lupas , niin  ajetaan se  tänne  Kauhajoelle. Niinpä me  lähdettiin  Erkin  Fortilla  ja  matkaa  oli  ainakin  600 km sivu.
Koko  matkan  me  juteltiin , kuinkas  muuten  , ufoista , ufoista  , kummituksista  ja  jälleen  ufoista.
Mennes  ja  tulles.  Ufoista  ja  taas  ufoista. Paikalla   oltiin  Joensuussa , auto  nähtiin, eikä se ollu  läheskään niin  hyvä  kun piti  ja  renkaakkin siinä oli  aivan kuluneet.  Niiden pinnasta  melekeen  naamansa  näki. Ihan  silimulit.
Takaasin   tulles  taas  puhuttiin  ufoista...ufoista  ja  taas ufoista. Saattaa  olla  että  Erkki  siihen pulinaan    kyllääntyi  , koska  otti ja  nukahti.  Kuorsaus vain kuului  ja kova  mutta minäpoika  senkun autoa  ajelin. Ilma oli  mukavan kirkas , olihan  kevät  ja lumet  melkein  sulaneet  , ainakin teiltä  ja    matka   jatkui.
....kun  huomasin   auton   vasemalla  puolella  , mettän yläpuolella, meistä noin 200  metrin päässä  todella  kirkkaan  ,  sinertävän ja  hienonvärisen  puolipyöreän valopallon .  Se oli  niin  kirkas että  sen   valossa  näin  hyvin nukkuvan  Erkin  nenäkarvat    ja minua  vähä naurattikin. Meinasin  herättää  hänet  valoa  kans  ihmettelemään , muuten  viittinyt. tuumasin että  nukkukoon  ny  ja jatkoin ajamista...
.....ja  jopa  Erkkkin    siitä  heräsi ,  silmiänsä  hieroskeli , ulos  katsoi  ja  sanoi...."  täh??..missäs   me ny ollaan??....".....ja  samalla  hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se  tie  joka   vie  Joensuuhun on  hyvä  , leveä  ja  hyvä ajella. Taas  se  tie jota  me  ajella  rytyytettiin  oli  kapoinen , hiekkainen  sekä  mutkainen. Kummallakin  puolella  sojotti  jumalattoman korkeita  kuusia  ja  maisema  tuntui olevan  kun  jostakin  kaukaa   raukoilta  Lapin  selkosilta. Oli  pakko  hiljentää  Foortin  vauhtia  ettei mettään oltaisi  menty  ja silmät  tapillaan  ihmettelimme että  mitä ??  häh??  ja  täh????
.....ja  mitä  ihmettä????.
Hetken  kuluttua  näkyi  tien oikealla  puolella  kilpi  , jossa  luki  Mikkeli  10.  ?????!!!!....
Siinäpä  meille  tuli  todella  ihmettelemistä. Miten  umalanlauta  me  täällä oomma?? Erkki  huudahti  ja mä siihen  etten  ittekään osaa sanoa.....

Ekku  Mattila.


Jaatkuuuuuu...

Korvatillikka ja lopputili(ni)

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaatkuuuuuuu...

Ihan hyvin  alkoi   uusi  työni. Aamulla  herra  Camdelin   toimistoon , joka oli keskellä  Hesaa  ,  sieltä sain  nipun  tilauskaavakkeita , jotka  pomo oli saanut  edellisen  illan/yönkin aikana  ja ne kädessä  kurvailin  Lauttasaareen , jossa  firmalla  oli  suuri varastorakennus. Firma  tuotti  maahan  erilaisia  kirjoituskone/faksi/sunmuuta paperia sekä  varaosia  samoihin  laitteisiin , ne  varaston  hyllyiltä  laatikkoihin  laitoin ,  osoitteet  ja nimet   päälle  , kuorma-autoon  ja  eikun  paketteja  asiakkaille  viemään.
Firman  varasto , Lauttasaaressa  oli    ihan Spede  Pasasen  senaikaisen  talon  vieressä  ja  monta kertaa  toistamma moikattiinkin.  Spede   tuntui  ihan  mukavalle  miehelle , kuitenkaan ei kaffille  kutsunna.
Noh....muutaman kuukauden  päästä   sain  ns  apulaasen , koska  työtä  oli aikalailla  paljon  ja  se  apulaaneen  oli  firman  pomon sisaren  poika.  Voi   yhyren kerran   miten laiska  se kolli  oli. Melekeen koko ajan  tupakkia  sauhutteli  varaston nurkalla ,  räki  jokapaikkaan   ja  tuntui  ettei sillä ollu  kaikki  jutut  niinku  kunnossa  päässään. Melekeen  arvaattekin , te  jokka   tätäkin  plogiani  luetta ja koska  oon  Alahärmälääneen ......niin......??....aivan oikein .
¤¤¤
Yksi  aaamu  mulla  kärähti  pärhet  päävintissäni  ,  astuin  räkijäkollin  ethen  ja  pläsäytin  sellaaseen  avokämmenlyännin  sen  poskelle ,  tupakki  vaan lensi  ties  minne suures  kaares  ja  huusin jotta  pikkukiäleni  kurkussani  tärisi ......" jumamalauta kolli ......!!! rupee  säkin  tekeen jotakin  työtä.!!!!......ja  jätkä lähti , kun se kuuluisa Annikki  Tähti. Ovi vaan  kerran  kovaa  paukahti  . Tumps.
Noh....istu ja  pala ???......seuraavana  aamuna , kun olin  hakemassa  uusia  tilauslappuja  firman  konttuuriista , herra  isopomo/Campdell  oli  pöytänsä  takana  naamansa  sinisenpunaasena , muutaman kerran kurrkuansa  kröhäytti  ..."olet  erotettu "....ja   antoi  mulle  lopputilin.

Kummallisia noi  Eeenglaantilaaseet. Ei  yhtään  huumorintajua  sanoisin.
¤¤¤¤
Pläts  ja  poks.....

Ekku Mattila.

Sain työpaikan koska olen Alahärmälääneen.

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


EnnenWanahaan , ainakin  Hesassa  jonne  muutin  1965  oli   työtä tarjolla  runsaasti.  Jos  yksi  työmesta  päättyi, niin  eiku Hesaria  lukemaan ja  avot , sieltähän  löytyi heti uusi.  Niin kävi mullekin.............
¤¤¤
"Olisi  autonkuljetajan  työ  vapaana , KA/ammattikortilla, nuori ja  kaupunkia  tunteva  , heti vapaa"  ja  niinpä  heti aamulla  varhain  jo 5  nurkilla  menin   annettuun osoitteeseen  oottamaan. Siihen  aikaan oli  melekeen  jokaisen  rakennuksen  ulko-ovet  auki ,  ovesta sisään  ja  käytävän seinään nojaamaan  rupesin.
Campdell  Oy  ja  joku  limiteetti  oves  luki ja  ainakin  tunnin  odottelin kun  hissi  sihaji  samaan kerrokseen , sen ovi  aukes  ja  sieltä astui liikemiehen  olooneen  herrasmies  käytävälle......nyökkäsi mulle ja  kysyi :
"huomenta.Millä asialla olette ? "   ja siihen vastaamaan   rupesin  ...." Minoon  yhyren  kuarma-auton  kuliettajan tyän  takia ...soli   aamulla  leheres  ja  koska  mullolis  aikaa , niin  molisin  niinku .....meinaan  ....ja  sentähären  oon  täs ny".
¤¤¤
Herra  Campdell  ,  tuleva pomoni ,melekeen  hyäkkäs  mua kohoren , kätteli  että  sormiani  hetken kivisti ja  toimistoon  että  humahti  ja sitten se  alkoi:
"Oletko   todella  Pohjanmaalta ?...ja sanoin että  joo.....mistäpäin  sieltä ?  ja sanoin  että  Alahärmästä keskeltä  pitäjätä...Isoontaloon  Aaantiin kaukaasta  sukua....on todella mielenkiintoista  hän sanoi .  Olen Enlannista kotoisin  , tänne  Helsinkiin  vuosi sitten muuttanut  ja  olen aina ollut  kiinnostunut juuri Pohjanmaalaisista , erityisesti  Härmäläisistä  ja  hyvät  hyssykät  siinä  olet  juuri  sinä.....aito  Härmäläinen...hieno homma ..todella  hienoa  homma".
¤¤¤
Meillä  meni  tunnin/toista ,sillä  herra  Campdell  kirjoitti  ylös  Härmäläisiä  sanoja/lauseita ja miten ne  kuuluu  sanoa , mitä ne tarkoittaa   ja  melkein koko  Alahärmäläisen syntymähistoriani  merkitsi  muistiin  ......ja  sain sen  kuorma-auton  kuljettajan  työn  , joka  kesti  muutaman  kuukauden   , tuli  syksy   ja  sain  lopputilin  että  paukahti.
Siitä  kerron kohta.....

Jaatkuuuuuu...


Ekku Mattila.