Ihan kiva.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
tiistai 5. toukokuuta 2020
Mani mani maniiiiiiii...
Ihan kiva.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
että näin se kävi.
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Skepsis..Pete Mustaparta....James Randi....Ekku Mattila.
16/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noin 4 vuotta sitten olin ahkerassa blogi/kirjoitus/tilantessa niin Suomen skepsiksen kuin AAAammmriikankin James Randin kanssa. Suomea "edusti" Pete Mustaparta..ju.
Koetin vakuuttaa Mustaparran että pystyn esittämään yliluonnollisen tapahtuman valvotuissa olosuhteissa ja sitäkautta voitan skepsiksen lupaaman 30000 Eiroa... mutta turhaan..
James Randi oli aluksi hyyyyviin kiinostunut kyvystäni ja sanoi jos se pitää paikkansa........................maailmankuulu tapaus.
Heitin Randille myöskin haasteen......mikäli epäonnistun koetilaisuudessa , niin annan 50000 Dollaria....heille...mutta kun onnistun saan miljoona dollaria....
Nähtävästi tarjoukseni säikäytti heidät niin ,että he vetivät lupauksensa pois koetilaisuden järjestämisestä.......uskoivat että onnistun.
Samoin teki Suomen skepsis Pete Mustaparran ominaisuudessa......menivät niinsanotusti komeasti puihin....juupajuu.Että näin se kävi...
¤¤¤¤
Sanoin että......
Näyttäkää minulle 300 lentokoneen valokuvia ja niiden joukkoon on laitettu esim 10 maahansyöksynyttä konetta ja näen ne koneet. Niissä on tuhon/epäonnen merkit. Nooh...Mustaparta sanoi..hehehehehehehhehhhee....että minulla on valokuvamuisti ja siksi pystyn painamaan mieleeni sellaisten koneiden tunnukset jotka ovat maahansyöksyneet.....hehheh... Vaikka sanoin että peittäkää ne tunnukset .....mutta ei auttanut.....SDkepsis tietäää että olisin onnistunut siinä testissä ja he olisivat menettäneet 30000 Euroa ..sekä AAaameeriikan James Randin porukka miljoona Dollaria....
Yhä odottelen sellaista henkilöä/löitä jotka järjestävät minulle ko asiasta testin......
Sitä ennen kirjoitan linnasta....
Heh.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noin 4 vuotta sitten olin ahkerassa blogi/kirjoitus/tilantessa niin Suomen skepsiksen kuin AAAammmriikankin James Randin kanssa. Suomea "edusti" Pete Mustaparta..ju.
Koetin vakuuttaa Mustaparran että pystyn esittämään yliluonnollisen tapahtuman valvotuissa olosuhteissa ja sitäkautta voitan skepsiksen lupaaman 30000 Eiroa... mutta turhaan..
James Randi oli aluksi hyyyyviin kiinostunut kyvystäni ja sanoi jos se pitää paikkansa........................maailmankuulu tapaus.
Heitin Randille myöskin haasteen......mikäli epäonnistun koetilaisuudessa , niin annan 50000 Dollaria....heille...mutta kun onnistun saan miljoona dollaria....
Nähtävästi tarjoukseni säikäytti heidät niin ,että he vetivät lupauksensa pois koetilaisuden järjestämisestä.......uskoivat että onnistun.
Samoin teki Suomen skepsis Pete Mustaparran ominaisuudessa......menivät niinsanotusti komeasti puihin....juupajuu.Että näin se kävi...
¤¤¤¤
Sanoin että......
Näyttäkää minulle 300 lentokoneen valokuvia ja niiden joukkoon on laitettu esim 10 maahansyöksynyttä konetta ja näen ne koneet. Niissä on tuhon/epäonnen merkit. Nooh...Mustaparta sanoi..hehehehehehehhehhhee....että minulla on valokuvamuisti ja siksi pystyn painamaan mieleeni sellaisten koneiden tunnukset jotka ovat maahansyöksyneet.....hehheh... Vaikka sanoin että peittäkää ne tunnukset .....mutta ei auttanut.....SDkepsis tietäää että olisin onnistunut siinä testissä ja he olisivat menettäneet 30000 Euroa ..sekä AAaameeriikan James Randin porukka miljoona Dollaria....
Yhä odottelen sellaista henkilöä/löitä jotka järjestävät minulle ko asiasta testin......
Sitä ennen kirjoitan linnasta....
Heh.
Ekku Mattila.
Ensin meni Suomen Skepsis puihin , sitten Amerikkalainen James Randi/Skepsisjoukkoineen.
5/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuntuu vähän kummalta....??
Sillä olen kohta 25 vuotta ihmetellyt ja varsinkin viimeiset 10 vuotta tätä "some"/aikaa jolloin jokaisella on nettiä ja vaikka mitä , erilaista asiaa siellä liikkuu ja myöskin asian vierestä. Olen yrittänyt melkein hikipäässä saada ns ääneni kuuluville ,kykyni vuoksi ja jos se otettaisiin vakavasti , sitä tutkittaisiin ja senjälkeen siitä voisi tulla maailmanlaajuista apua varsinkin lento-onnettomuuksiin , taikka niiden estämiseksi.
Yritin vuonna 1993 ottaa yhteyttä ja onnistuinkin siinä Suomen skepsikseen koska he lupasivat 30000 markan palkkion jos joku näyttää/esittää valvotuissa olosuhteissa tehdyn parapsykologisen ilmion. Kerroin Nils Mustelinille että näen valokuvista , ennen onnettomuutta jos lentokone tulee putamaan maahan . Kerroin että näyttäkää minulle esim 50 lentokoneen värivalokuvia , niin että niiden joukossa on 10 jo maahansyöksynyttä konetta ja pystyn sellaiset teille näyttämään . Voi että Nils ensin innostui. Suostui ilomielin ja otti yhteystietoni. Kului muutama päivä ja soitin hänelle. Hän sanoi ettei koetta kannata tehdä, sillä se tulee minulle LIIAN KALLIIKSI.....??!!...Sanoin ettei se haittaa. Pankaa koetilanne pystyyn, mutta hän kieltäytyi.
Ilmeisesti Nils otti yhteyttä joihinkin henkilöihin , esim toimittajiin ja kuuli heiltä että Ekku kyllä onnistuu siinä kokeessa ja tulette menettämään rahanne.
¤¤
Noh. Sitten otin yhteyttä Amerikkalaaseen James Randiin , koska heidän "Skepsiksensä" lupasi 1000000 dollaria sille joka valvotuissa olosuhteissa näyttää jonkin parapsykologisen tapahtuman. Myös hän ensin innostui , suostui ja kävimme netin kautta "seinäkirjoittelua" viikon/kaksi , kunnes hän poistui fb ihmeelliseltä rintamalta. Randi sai myöskin jostakin kuulla että ovat menettämässä miljoonan tollariansa ja katosi ns vähin äänin.
¤¤
Senverran minua sapetti , että ilmoitin Randille haasteen.....joka kuului näin:
"Järjestäkää se koe. Mikäli en siinä onnistu, maksan teille 50000 Dollaria". Mitään vastausta en saanut ja se jos jokin toristaa ,että he tiesivät menettävänsä miljoonan . Voipa hyvinkin olla että minulla on erittäin harvinainen kyky. Vai mitä?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuntuu vähän kummalta....??
Sillä olen kohta 25 vuotta ihmetellyt ja varsinkin viimeiset 10 vuotta tätä "some"/aikaa jolloin jokaisella on nettiä ja vaikka mitä , erilaista asiaa siellä liikkuu ja myöskin asian vierestä. Olen yrittänyt melkein hikipäässä saada ns ääneni kuuluville ,kykyni vuoksi ja jos se otettaisiin vakavasti , sitä tutkittaisiin ja senjälkeen siitä voisi tulla maailmanlaajuista apua varsinkin lento-onnettomuuksiin , taikka niiden estämiseksi.
Yritin vuonna 1993 ottaa yhteyttä ja onnistuinkin siinä Suomen skepsikseen koska he lupasivat 30000 markan palkkion jos joku näyttää/esittää valvotuissa olosuhteissa tehdyn parapsykologisen ilmion. Kerroin Nils Mustelinille että näen valokuvista , ennen onnettomuutta jos lentokone tulee putamaan maahan . Kerroin että näyttäkää minulle esim 50 lentokoneen värivalokuvia , niin että niiden joukossa on 10 jo maahansyöksynyttä konetta ja pystyn sellaiset teille näyttämään . Voi että Nils ensin innostui. Suostui ilomielin ja otti yhteystietoni. Kului muutama päivä ja soitin hänelle. Hän sanoi ettei koetta kannata tehdä, sillä se tulee minulle LIIAN KALLIIKSI.....??!!...Sanoin ettei se haittaa. Pankaa koetilanne pystyyn, mutta hän kieltäytyi.
Ilmeisesti Nils otti yhteyttä joihinkin henkilöihin , esim toimittajiin ja kuuli heiltä että Ekku kyllä onnistuu siinä kokeessa ja tulette menettämään rahanne.
¤¤
Noh. Sitten otin yhteyttä Amerikkalaaseen James Randiin , koska heidän "Skepsiksensä" lupasi 1000000 dollaria sille joka valvotuissa olosuhteissa näyttää jonkin parapsykologisen tapahtuman. Myös hän ensin innostui , suostui ja kävimme netin kautta "seinäkirjoittelua" viikon/kaksi , kunnes hän poistui fb ihmeelliseltä rintamalta. Randi sai myöskin jostakin kuulla että ovat menettämässä miljoonan tollariansa ja katosi ns vähin äänin.
¤¤
Senverran minua sapetti , että ilmoitin Randille haasteen.....joka kuului näin:
"Järjestäkää se koe. Mikäli en siinä onnistu, maksan teille 50000 Dollaria". Mitään vastausta en saanut ja se jos jokin toristaa ,että he tiesivät menettävänsä miljoonan . Voipa hyvinkin olla että minulla on erittäin harvinainen kyky. Vai mitä?
Ekku Mattila.
maanantai 4. toukokuuta 2020
"Paa flikan junhan ja kohoren Kauhajokea."
4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuu...
Haloota sanoin puhelimeen....halooo......ja sielä kuului:
"onkos siellä Ekku ja sanoin että juu on.....onkos mun häjyflikka siellä sun asunnos....ja sanoin että juu onhan se......jos paat flikan junhan niinettä hän tuloo tänne Kauhajoelle, niin lähetän sulle 500 markkaa.....ja mä siihen vastasin ......etteise tuu...haluaa olla täällä mu kans...ei se tuu "
Sitten kysyttiin Eilaa puhelimeen ja mä annoin hälle luurin...
¤¤Hänen isänsä yritti kovasti likan takaisin Kauhajoelle tulemaan , muttei ei onnistun ei ..niin ei...ja taas mulle puhelinluuria annettiin.
"Kuulehan Ekku.....minoon sorankäyny miäs....mones taisteluis ollu.....koviakin asijoota nähäny.....oon tappanukkin......jos ny heti lupaat panna flikan junhan ja että se tuloo tänne kotiinsa , niin pääset vähällä......mutta jos et niin tee oot kuule pian kovas paikas".
..ja mä siihen vastaamaan:
" Minen oo soras ollu, mutta oon härmän häjy enkä pelekää mitään...kyllä moonkin kova vaikkein oo tappanukkaan ketään ja takaan että jos meille tappelua tuloo, niin saat säkin naamaas raapooksia.Eila pysyy täällä.Usko ny ...näkemiin ja hei."..klik
¤¤¤¤
Eikä mennykkään kun parisen viikkoa, niin Eilan isse soitti mulle , sanoi että tulukaa ny tänne kummakkin, juaraan kaffit ja olhan ihimisiksi.Ja niin me teimme. Tuli joulukuun 18 päivä vuasi 1985 ja meirät vihittiin Jalasjärven kirkos . Mulla oli puvuntakkini alla piilos Venälääneen tähtipistooli , Tokareffi , 7,62 , koska tulevan vaimoni kaksi lähi sukulaasta uhkas kiriees etten elävänä pääse kirkkoon vihittäväksi. Todistajana oli vaimoni vanhemmat.
¤¤¤
Koska 18/12-1985 vihkiminen oli sillai "hätääneen" , uhkausten takia, niin me päätettiin että otamma uusinnan , ns vihkivalojen uusimisen ja se tapahtui 18/12-2012. Toristajina oli ainaskin 40 hyvää tuttua/ystävää ja heille tervehdykset tässä ja nyt.
¤¤¤
Nyt olemme olleeet naimissa siis kohta 35 vuotta ja kersojakin on siunaantunut 6 . Ihan hyvin on mennyt, mitä ny tätäpäivää haittaa se korona/influenssa/huuhaapöpo. Tulipas taas piitkää kertomus, mutta se on totta joka sana.
Illanjatkoa teille jokahittele missä nykkin ootta.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuu...
Haloota sanoin puhelimeen....halooo......ja sielä kuului:
"onkos siellä Ekku ja sanoin että juu on.....onkos mun häjyflikka siellä sun asunnos....ja sanoin että juu onhan se......jos paat flikan junhan niinettä hän tuloo tänne Kauhajoelle, niin lähetän sulle 500 markkaa.....ja mä siihen vastasin ......etteise tuu...haluaa olla täällä mu kans...ei se tuu "
Sitten kysyttiin Eilaa puhelimeen ja mä annoin hälle luurin...
¤¤Hänen isänsä yritti kovasti likan takaisin Kauhajoelle tulemaan , muttei ei onnistun ei ..niin ei...ja taas mulle puhelinluuria annettiin.
"Kuulehan Ekku.....minoon sorankäyny miäs....mones taisteluis ollu.....koviakin asijoota nähäny.....oon tappanukkin......jos ny heti lupaat panna flikan junhan ja että se tuloo tänne kotiinsa , niin pääset vähällä......mutta jos et niin tee oot kuule pian kovas paikas".
..ja mä siihen vastaamaan:
" Minen oo soras ollu, mutta oon härmän häjy enkä pelekää mitään...kyllä moonkin kova vaikkein oo tappanukkaan ketään ja takaan että jos meille tappelua tuloo, niin saat säkin naamaas raapooksia.Eila pysyy täällä.Usko ny ...näkemiin ja hei."..klik
¤¤¤¤
Eikä mennykkään kun parisen viikkoa, niin Eilan isse soitti mulle , sanoi että tulukaa ny tänne kummakkin, juaraan kaffit ja olhan ihimisiksi.Ja niin me teimme. Tuli joulukuun 18 päivä vuasi 1985 ja meirät vihittiin Jalasjärven kirkos . Mulla oli puvuntakkini alla piilos Venälääneen tähtipistooli , Tokareffi , 7,62 , koska tulevan vaimoni kaksi lähi sukulaasta uhkas kiriees etten elävänä pääse kirkkoon vihittäväksi. Todistajana oli vaimoni vanhemmat.
¤¤¤
Koska 18/12-1985 vihkiminen oli sillai "hätääneen" , uhkausten takia, niin me päätettiin että otamma uusinnan , ns vihkivalojen uusimisen ja se tapahtui 18/12-2012. Toristajina oli ainaskin 40 hyvää tuttua/ystävää ja heille tervehdykset tässä ja nyt.
¤¤¤
Nyt olemme olleeet naimissa siis kohta 35 vuotta ja kersojakin on siunaantunut 6 . Ihan hyvin on mennyt, mitä ny tätäpäivää haittaa se korona/influenssa/huuhaapöpo. Tulipas taas piitkää kertomus, mutta se on totta joka sana.
Illanjatkoa teille jokahittele missä nykkin ootta.
Ekku Mattila.
Järvenpään poliisikkin meirät pysäytti.
4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuu...
Niin kohden Asuulin leirintäaluetta , hirsimökkiin numero 2 , ovet lukhun ja tapahtunutta asiaa ihmettelemään. Kello oli jotakin 21,00 illalla.
Noin tunnin päästä kuului useamman auton äänet Asuulin parkkipaikalta, oveja kiinni nakeltiin ja askeleita jotka läheni ja läheni.....läheni ......ja mökin ovea aika vimmalla koputettiin.
"Eila avaa ovi.....avaa ovi Eila....me pelastetaan sut......älä mene sen hampparin mukaan.....avaa ovi Eilaaaaaa....avaa ovi ny."
Karteekin kapiasta raosta näimmä miten mökin ympärillä oli porukkaa kun Rovaniemen markkinoilla ennensotia ja kovaa oveen rynkytystä kuului......"Eilaaaaaaaa...avaaaaa ny se oviiiiiiiii...avaaa ny..."... myös avaimen reijästäkin joku yritti kurkkia ja onneksi.....Olin nimittäin ottanut avaimen lukosta pois .....ja kuului "einoo tualla..non muualla....avainta ei oo näkyvis....menhään pois....tullaan myähämmin.....".
¤¤¤
Ja askeleet loittoni , kuului autojen ääniä ,pois ne huristi ja me kaharen hirsimökkiin jääthin.Ei menny kun minuutin/kaks , kun me päätettiin. Tuumattiin että jospa yhyres otamma suunnan Keravaa kohti . Kello oli illalla 23,00 nurkilla, entinen inkkarinaiseni kyyris, voihan poijaat...olalaaa.
Ja niin kului viikko . Oliin juuri autolla asioilla Järvenpään kaapunkissa , kun mustamaijja meirän ethen kurvasi , autosta loikkasi poliismiehiä ja käskivät seuraamaan heitä. Kuulusteluhuoneeseen kumpikin eri huaneissa ja , varsinkin Eilalta tiukkaan ääneen kysyttiin....
......." Minkä ikäinen olet,..??... 18 täyttäny sanoi Eila...oletko varmasti vapaaehtoisesti Ekun mukana ?....oon sanoi hän.....noh ei tässä sitten mitään....saattee mennä.....näkemiin ".
¤¤¤
Ja teimme niin.
Asuntoomme , ja kaffia ja pullaa, kermaa ja sokuria , pipareitakin napustelimma , kun seuraavana päivänä, aamulla 9 nurkilla puhelimeni soi.......
Jaatkuuuuuuu....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuu...
Niin kohden Asuulin leirintäaluetta , hirsimökkiin numero 2 , ovet lukhun ja tapahtunutta asiaa ihmettelemään. Kello oli jotakin 21,00 illalla.
Noin tunnin päästä kuului useamman auton äänet Asuulin parkkipaikalta, oveja kiinni nakeltiin ja askeleita jotka läheni ja läheni.....läheni ......ja mökin ovea aika vimmalla koputettiin.
"Eila avaa ovi.....avaa ovi Eila....me pelastetaan sut......älä mene sen hampparin mukaan.....avaa ovi Eilaaaaaa....avaa ovi ny."
Karteekin kapiasta raosta näimmä miten mökin ympärillä oli porukkaa kun Rovaniemen markkinoilla ennensotia ja kovaa oveen rynkytystä kuului......"Eilaaaaaaaa...avaaaaa ny se oviiiiiiiii...avaaa ny..."... myös avaimen reijästäkin joku yritti kurkkia ja onneksi.....Olin nimittäin ottanut avaimen lukosta pois .....ja kuului "einoo tualla..non muualla....avainta ei oo näkyvis....menhään pois....tullaan myähämmin.....".
¤¤¤
Ja askeleet loittoni , kuului autojen ääniä ,pois ne huristi ja me kaharen hirsimökkiin jääthin.Ei menny kun minuutin/kaks , kun me päätettiin. Tuumattiin että jospa yhyres otamma suunnan Keravaa kohti . Kello oli illalla 23,00 nurkilla, entinen inkkarinaiseni kyyris, voihan poijaat...olalaaa.
Ja niin kului viikko . Oliin juuri autolla asioilla Järvenpään kaapunkissa , kun mustamaijja meirän ethen kurvasi , autosta loikkasi poliismiehiä ja käskivät seuraamaan heitä. Kuulusteluhuoneeseen kumpikin eri huaneissa ja , varsinkin Eilalta tiukkaan ääneen kysyttiin....
......." Minkä ikäinen olet,..??... 18 täyttäny sanoi Eila...oletko varmasti vapaaehtoisesti Ekun mukana ?....oon sanoi hän.....noh ei tässä sitten mitään....saattee mennä.....näkemiin ".
¤¤¤
Ja teimme niin.
Asuntoomme , ja kaffia ja pullaa, kermaa ja sokuria , pipareitakin napustelimma , kun seuraavana päivänä, aamulla 9 nurkilla puhelimeni soi.......
Jaatkuuuuuuu....
Ekku Mattila.
Kaffipöyrästä melekeen karkuun tuleva vaimoni autossa.
4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu...
Ja niin ajoin takaasin Hesaa kohti , taikka Keravalle , jossa siihen aikaan asuin , poskeni innosta pakahtuen. Olin ns sekaisin "entisestä " inkkarinaisestani , melkein en untakaan kunnolla saanut ja antakaas olla.....ei auttanut ei. Jo muutaman päivän päästä eikun takaisin Kauhajokea kohti ja aika oli 8/5-1985 , Asuulin leirintäalueelle telttani pystytin , tapasin jälleen hänet ja seuraavana päivänä takaisin Keravalle.
Kului vain viikko ja eikunjuu.....Kauhajokea kohden uudelleen , jo kolmannen kerran , sillä olin kutsunkin saanut. Tulevan vaimoni vanhemmat/sisaret halusivat minut naamakkain nähdä ja siis paikan päälle, tuphan astuin , kättäpäivää kaikille ja sitten kaffipöytään. Oli kakkua ja oli piparia, oli sokuria ja kermaakin , kova klapina vaan iloisesti kuului. kaikki vaikutti sillai hyvältä.....
¤¤¤
Mutta istu ja pala!
Jossakin vaiheessa kerroin , kun kysyttiin , että oon naimisis , kerran eronnu , kersoja yhteensä 5. !..Jopa kaffipöyrän ympärillä naamat kerralla muuttui . Näkyi väriä vaikka mitä , suuttumuksen sinistä , raivon punaasta , kiristyneitä naamalihaksia aivan liikaa. Ja mä kiitin kaffista ja kumarsin, näkemiin sanoin ja melekeen selekä erellä porstuasta pihalle.
Juuri kun olin autoani tarttasin ja äkkiä pois nopiaa ajamaan , niin portahilta astui alas nuori ja vehkeä neitokainen , entisen elämäni vanha tuttu , punertavat hiuksensa hehkuen ja hän sanoi.....
" Minä haluan sun mukaan".
Jaatkuuuuuu....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu...
Ja niin ajoin takaasin Hesaa kohti , taikka Keravalle , jossa siihen aikaan asuin , poskeni innosta pakahtuen. Olin ns sekaisin "entisestä " inkkarinaisestani , melkein en untakaan kunnolla saanut ja antakaas olla.....ei auttanut ei. Jo muutaman päivän päästä eikun takaisin Kauhajokea kohti ja aika oli 8/5-1985 , Asuulin leirintäalueelle telttani pystytin , tapasin jälleen hänet ja seuraavana päivänä takaisin Keravalle.
Kului vain viikko ja eikunjuu.....Kauhajokea kohden uudelleen , jo kolmannen kerran , sillä olin kutsunkin saanut. Tulevan vaimoni vanhemmat/sisaret halusivat minut naamakkain nähdä ja siis paikan päälle, tuphan astuin , kättäpäivää kaikille ja sitten kaffipöytään. Oli kakkua ja oli piparia, oli sokuria ja kermaakin , kova klapina vaan iloisesti kuului. kaikki vaikutti sillai hyvältä.....
¤¤¤
Mutta istu ja pala!
Jossakin vaiheessa kerroin , kun kysyttiin , että oon naimisis , kerran eronnu , kersoja yhteensä 5. !..Jopa kaffipöyrän ympärillä naamat kerralla muuttui . Näkyi väriä vaikka mitä , suuttumuksen sinistä , raivon punaasta , kiristyneitä naamalihaksia aivan liikaa. Ja mä kiitin kaffista ja kumarsin, näkemiin sanoin ja melekeen selekä erellä porstuasta pihalle.
Juuri kun olin autoani tarttasin ja äkkiä pois nopiaa ajamaan , niin portahilta astui alas nuori ja vehkeä neitokainen , entisen elämäni vanha tuttu , punertavat hiuksensa hehkuen ja hän sanoi.....
" Minä haluan sun mukaan".
Jaatkuuuuuu....
Ekku Mattila.
Sain nuolen olkäpäähäni , kun ryöstin inkkarinaisen.
4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu..
Kun tapasin nykyisen vaimoni 4/5-1985 (tänään on siis juhlapäivä ) täällä Kauhajoella , tunsin/tiesin heti olevamme vanhat tutut edellisessä elämässämme.
Tiesin että olemme eläneet juuri äsken kertomallani Arkansasjoelle , sen ympäristössä , noin 1700 luvulla. Kerroin hänelle että me oltiin eri heimoista , melkeinpä vihollisrotua ja että silloin ryöstin hänet itselleni ilman hänen heimonsa suostumusta.
Minulla oli, silloin , "lämmitetty" maja. Olin löytänyt suurehkon laattakiven ja sen ympärlle rakensin teltan. kivi oli maasta koholla noin 50 sentin korkeudella ja sen alla oli tilaa jonka käytin hyväksi. Kylminä sateisina aikoina sytytin kiven alle nuotion jota poltin. Se lämmitti kiven mukavan lämpöiseksi, ennen maatamenoa , pari taljaa päälle ja uni tuli heti.
¤¤¤
Ja sitten vaimonryöstöön:
Ihastuin, tottakai, väärän intiaaniheimon naiseen ja tiesin etten "naimislupaa" olisi koskaan päälliköltä saanut ja siispä toimeen. Ryöstin hänet ja pakoon että risut kintuissamme rapaji.Meitä ajettiin takaa , kova huuto/melu vain kuului ja nuoliakin lenteli ilmassa. Yksi sellaineen osui mun oikeaan olkapäähäni , mutta onneksi ei vaaralliseen kohtaan. Siinä se nökötti/heilui niin pitkään kun onnistuimme pakoon pääsemään. Päästyämme sopivaan kohtaan tuleva "inkkarivaimoni" napsautti sen teräpuolelta poikki ja veti sen sulkapuolelta irti......auuuts......
Kohtaan jäi iso arpi/rupi joka "syytti= Alahärmäläisittäin sanottuna(kutitti) vuosikaudet ja sitten aikanaan parani. Komia "sotavamma) siihen jäi. Iso pahkura.
Ja niin aikaa kului , noin 285 vuotta , tuli 4/5-1985 ja tapasin entisen inkkarinaiseni, josta tuli "aito vaimoni " nykymaailmassa.
¤¤
Paanko lisää ???
aha...selvä.
Jaatkuuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu..
Kun tapasin nykyisen vaimoni 4/5-1985 (tänään on siis juhlapäivä ) täällä Kauhajoella , tunsin/tiesin heti olevamme vanhat tutut edellisessä elämässämme.
Tiesin että olemme eläneet juuri äsken kertomallani Arkansasjoelle , sen ympäristössä , noin 1700 luvulla. Kerroin hänelle että me oltiin eri heimoista , melkeinpä vihollisrotua ja että silloin ryöstin hänet itselleni ilman hänen heimonsa suostumusta.
Minulla oli, silloin , "lämmitetty" maja. Olin löytänyt suurehkon laattakiven ja sen ympärlle rakensin teltan. kivi oli maasta koholla noin 50 sentin korkeudella ja sen alla oli tilaa jonka käytin hyväksi. Kylminä sateisina aikoina sytytin kiven alle nuotion jota poltin. Se lämmitti kiven mukavan lämpöiseksi, ennen maatamenoa , pari taljaa päälle ja uni tuli heti.
¤¤¤
Ja sitten vaimonryöstöön:
Ihastuin, tottakai, väärän intiaaniheimon naiseen ja tiesin etten "naimislupaa" olisi koskaan päälliköltä saanut ja siispä toimeen. Ryöstin hänet ja pakoon että risut kintuissamme rapaji.Meitä ajettiin takaa , kova huuto/melu vain kuului ja nuoliakin lenteli ilmassa. Yksi sellaineen osui mun oikeaan olkapäähäni , mutta onneksi ei vaaralliseen kohtaan. Siinä se nökötti/heilui niin pitkään kun onnistuimme pakoon pääsemään. Päästyämme sopivaan kohtaan tuleva "inkkarivaimoni" napsautti sen teräpuolelta poikki ja veti sen sulkapuolelta irti......auuuts......
Kohtaan jäi iso arpi/rupi joka "syytti= Alahärmäläisittäin sanottuna(kutitti) vuosikaudet ja sitten aikanaan parani. Komia "sotavamma) siihen jäi. Iso pahkura.
Ja niin aikaa kului , noin 285 vuotta , tuli 4/5-1985 ja tapasin entisen inkkarinaiseni, josta tuli "aito vaimoni " nykymaailmassa.
¤¤
Paanko lisää ???
aha...selvä.
Jaatkuuuuuu..
Ekku Mattila.
Hiukan edellisestä elämästä(mme).....
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuvassa on Arkansasjoki Colorado Usa/Meksiko .Joki liittyy itse Coloradon kanjoniin , joka on maailman syvin rotko. Pituudeltaan 2334 km , reunoilta pohjalle vedenpintaan melkein 2 km.
Siis aika iso on luru.
Somehistoriankirjat kertovat että niillä alueilla on sodittu vuosisatojen ajan ,niin alkuperäiset (intiaanit) keskenään, kuin myös heidän maittensa valtaajien välillä. Ihmeen suuria "miesvastaanmies" rähinöitä ei ole liikaa ollut , johtuen rotkoista heidän välillä , mutta muuten on yritetty jotakin kiusaa tehdä. Wanahoina aikoina ammuskeltiin jousilla vastapuolta niin maan perusteellisesti , välillä kiviä nakeltiin , jos pystyttiiin ja kun keksittiin ruutipyssyt , niin oolalaa.
Pauke oli kova ,että korvia särki ja mustanruudin pölläykset melkein estivät näkymän. Historian mukaan juuri ruutiaseilla koetettiin osua vastarannalla olevia vihulaasia ja melkein väitän huonolla menestyksellä.
¤¤¤
Mutta heiii......
Olinhan siellä joskus minäkin.
Kun olin 3-5 vuotias kersa , niin koko ajan piirtelin juuri samankaltaisia rotkoaiheita . Niitä piirustuksia kertyi kymmenittäin , aiheena "tuuli tappelu lotkossa" kuten minä sanoin. Jousipyssyistä poiketen minun piirrustuksissa oli jo ruutiaseita , erilaisia kiviasemia joissa vastapuolen vihulaaseet kyyristelivät matalina ettei vaan henkiänsä menettäneet. Piirrustuksiini olin jopa viivoittimella vetänyt suorat "osumalinjat" viholliseen sekä liittänyt siihen.....ai...ai...voi..voi ja ny kualit ns sanakuplia. Olen aina tiennyt sisimmässäni ,että olen joskus ollut , elänyt ja kuollutkin juuri tuolla Coloradon kanjonin alueilla. Kiitos Somen/sateliittien ihmeellisen maailman vasta nyt olen löytänyt kuvia edellisen elämäni alueilta.....asia joka tuntuu sillai hienolta.
Jos olette kiinnostunut tästä ,niin jatkan kertomustani joka liittyy nykyiseen Milla vaimooni ,hänen entiseen elämäänsä, sekä miten se koskettaa tätä nykyistämme.
Heetkinen vaan...
Jatkuuuuu..
Ekku Mattila.
Lentokone (ufo) katosi pilven sisään ,eikä tullut siitä ulos.
4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vähä lisää outoa tositarinaa :
Heti kun kevät/kesä koittaa ja jos aikaa on istuskelen auringonpaisteessa pihalla . Olen pikkukersasta asti tykännyt seurata ensin kevään ja sitten kesän saapumista . Kunhan lumet ovat sulaneet ,ilmestyy kurkia, sitten töyhtöhyyppiä , västäräkkejä , joutsenia , räveleitä, kiuruja ja Toukokuun alussa , kuten tänäänkin pääskyjä ja se on merkkinä kesän olevan lähellä. Tervapääskyt saapuvat viimeisiksi .
¤¤¤
Alahärmässä , syntymäkodissani , pikkukollina , aina jos aurinko paistoi , menin seliälleni maate tuvan nurmikolle ja seurasin taivaalla liikkuvia pilvenlonkareita. Muistan yhä miten erilaisia "muotokuvia" pilvissä näkyi. Monesti oli aivan selviä kasvojen muotoja , eniten , mutta välillä vaikka minkämuotoisia. Kuin eilisen päivän muistan pilvessä näkyvän Jeesuksen kasvokuvan , eikä se ollut harvinaistakaan , niin monesti niitä näkyi. Yhden kerran juoksin innoissani tupahan "tulukaa ny nopiaa " Jeesuksen kuvaa taivaalla katsomaan ja äitikin sen selvästi näki.
Muutamana päivänä sen kuvan jälkeen emme saaneet mennä joelle uimaan. Aitee vissiin tuumasi kuvan olevan jonkinlainen varoitusmerkki .
¤¤¤
Täällä Kauhajoella(kin) useasti tiiirailen "taivaan pilvien merkkejä". Noin 20 vuotta sitten tein niin kesällä . Taivas oli melkein pilvetön , ei tuullut ja oli hieno ilma, kellon ollessa jotakin iltapäivällä 15,00 nurkilla. Uteliaana jäin katselemaan yhden pilven omituista käyttäymistä, sillä se tuntui nököttävän samalla paikalla koko ajan. Pilven koko oli minun käsivarren suorana mitatusta etäisyydestä noin kahden nyrkkini kokoinen. Muita pilviä ei näkynyt.
¤¤¤
Vasemmalta puolelta , siis Lännestä päin , huomasin taivaalla lentävän koneen . Se oli samalla korkeudella pilveen nähden ja lähestyi sitä , lensi sen sisään ,eikä tullut esille pilven toisesta päästä. Lentokone hävisi pilven sisälle kuin taikaiskusta. Odottelin pitkän ajan nähdäkseni lentokoneen esilletulon pilvestä , mutta ei kun ei.
En ole ensimmäinen ,enkä viimeinenkään , joka on nähnyt samanlaisen kummallisen tapahtuman.
: "Suuressa maailmassa" selitetään että se lentokone oli siksi naamioitunut ufo ja meni "pilven" kautta omaan aikavyöhykkeensä. Pilvi oli jonkinlainen aikaportti.
Mitäs tuumaatte ?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vähä lisää outoa tositarinaa :
Heti kun kevät/kesä koittaa ja jos aikaa on istuskelen auringonpaisteessa pihalla . Olen pikkukersasta asti tykännyt seurata ensin kevään ja sitten kesän saapumista . Kunhan lumet ovat sulaneet ,ilmestyy kurkia, sitten töyhtöhyyppiä , västäräkkejä , joutsenia , räveleitä, kiuruja ja Toukokuun alussa , kuten tänäänkin pääskyjä ja se on merkkinä kesän olevan lähellä. Tervapääskyt saapuvat viimeisiksi .
¤¤¤
Alahärmässä , syntymäkodissani , pikkukollina , aina jos aurinko paistoi , menin seliälleni maate tuvan nurmikolle ja seurasin taivaalla liikkuvia pilvenlonkareita. Muistan yhä miten erilaisia "muotokuvia" pilvissä näkyi. Monesti oli aivan selviä kasvojen muotoja , eniten , mutta välillä vaikka minkämuotoisia. Kuin eilisen päivän muistan pilvessä näkyvän Jeesuksen kasvokuvan , eikä se ollut harvinaistakaan , niin monesti niitä näkyi. Yhden kerran juoksin innoissani tupahan "tulukaa ny nopiaa " Jeesuksen kuvaa taivaalla katsomaan ja äitikin sen selvästi näki.
Muutamana päivänä sen kuvan jälkeen emme saaneet mennä joelle uimaan. Aitee vissiin tuumasi kuvan olevan jonkinlainen varoitusmerkki .
¤¤¤
Täällä Kauhajoella(kin) useasti tiiirailen "taivaan pilvien merkkejä". Noin 20 vuotta sitten tein niin kesällä . Taivas oli melkein pilvetön , ei tuullut ja oli hieno ilma, kellon ollessa jotakin iltapäivällä 15,00 nurkilla. Uteliaana jäin katselemaan yhden pilven omituista käyttäymistä, sillä se tuntui nököttävän samalla paikalla koko ajan. Pilven koko oli minun käsivarren suorana mitatusta etäisyydestä noin kahden nyrkkini kokoinen. Muita pilviä ei näkynyt.
¤¤¤
Vasemmalta puolelta , siis Lännestä päin , huomasin taivaalla lentävän koneen . Se oli samalla korkeudella pilveen nähden ja lähestyi sitä , lensi sen sisään ,eikä tullut esille pilven toisesta päästä. Lentokone hävisi pilven sisälle kuin taikaiskusta. Odottelin pitkän ajan nähdäkseni lentokoneen esilletulon pilvestä , mutta ei kun ei.
En ole ensimmäinen ,enkä viimeinenkään , joka on nähnyt samanlaisen kummallisen tapahtuman.
: "Suuressa maailmassa" selitetään että se lentokone oli siksi naamioitunut ufo ja meni "pilven" kautta omaan aikavyöhykkeensä. Pilvi oli jonkinlainen aikaportti.
Mitäs tuumaatte ?
Ekku Mattila.
sunnuntai 3. toukokuuta 2020
Markillemme kuoli 1808 Venäläinen sotilas , joka kummitteli pitkän ajan.
3/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päivää.
Kuvassa näkyy "muistomerkki" jonka laitoin noin 16 vuotta sitten ja syy oli seuraava:
Muutettiin tänne 1989 Marraskuussa ja melkein heti alkoi , varsinkin ulkona ns tapahtumaan.
Kun tuli hämärä , niin pööööööööööö.......Selvästi siellä joku liikkui , näkymätön , mutta talvella varsinkin ,askeleet kuuluivat. Monesti ulkorakennukseen kun meni , jokainen niskakarva ponnahti pystyyn ja selkärankaa joku siveli jääkylmällä "höyhenellä" . Selvästi ladossa oli joku , eikä yhtään tykännyt meistä "tavallisista" ihmisistä.
Kummittelu/tömistely tuntui lisääntyvän . Monesti syksyllä, jos oli kirkas keli ja katselin ulkona penkillä tähtitaivasta "se" tuli aikalailla kovaa vauhtia penkkini taakse , kuin uhkaavalla tavalla ja selvästi tarkoituksena ajaa minut pois hänen reviiriltään. En siitä mitään piitannut, sanoin että mees siitä matkoihisi. Tämä paikka ei kuulu sinulle.Olet kuollut.Mene valoa kohti ja pääset rauhaan.
Meirän vanhin poika oppi tupakille , 16 vee ja sen takia meni illalla........mukamas pihalle käymään.Happia (heh) keuhkoihinsa saamaan. Kerran talvella hän ryntäsi silimät lautasen kokoosina tuphan ja sanoi...."tuolla ulukona joku juoksi mua kohti ja kun oli lähellä, niin ei siellä ketään ollu.Selevästi kengät rasahteli jäätyneellä lumella, mutta ketään ei näkyny......jesus kun säikährin"....
Kun se kummittelu vaan jatkui ,eikä meinanukkaan kadota , niin minä menin ulos , yks iltayö, vaivuin ns "loveen" ja selvishän se kummajaasasia. Siinä kohtaa jossa se eniten meuhkasi oli ollut sen kuolinpaikka , syksyllä 1808 , Venäjä/Suomi sodassa . Hän oli haavoittunut Kauhajoen taisteluissa , raahautunut viimevoimillaan siihen kohtaan ja kuoli. Siihen 1808 aikaan tällä alueella ei ollut minkäänlaisia rakennuksia , sekapeltoa eniten , sekä villieläimiä myös. Joko susi taikka karhu oli retuuttanut luut syvemmälle metsien kätköihin , vain paikka jäi.
"Keskustelin" kummituksen kanssa , sanoin että jos laitan kuolinpaikkaasi muistomerkin , niin lähdetkö täältä pois.
Niin tein muistomerkin , kuten kuvasta näkyy ja kummittelu/tömistely lakkasi heti. Kasakka oli kans sanansa mittaaneen miäs.
Tälläistä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päivää.
Kuvassa näkyy "muistomerkki" jonka laitoin noin 16 vuotta sitten ja syy oli seuraava:
Muutettiin tänne 1989 Marraskuussa ja melkein heti alkoi , varsinkin ulkona ns tapahtumaan.
Kun tuli hämärä , niin pööööööööööö.......Selvästi siellä joku liikkui , näkymätön , mutta talvella varsinkin ,askeleet kuuluivat. Monesti ulkorakennukseen kun meni , jokainen niskakarva ponnahti pystyyn ja selkärankaa joku siveli jääkylmällä "höyhenellä" . Selvästi ladossa oli joku , eikä yhtään tykännyt meistä "tavallisista" ihmisistä.
Kummittelu/tömistely tuntui lisääntyvän . Monesti syksyllä, jos oli kirkas keli ja katselin ulkona penkillä tähtitaivasta "se" tuli aikalailla kovaa vauhtia penkkini taakse , kuin uhkaavalla tavalla ja selvästi tarkoituksena ajaa minut pois hänen reviiriltään. En siitä mitään piitannut, sanoin että mees siitä matkoihisi. Tämä paikka ei kuulu sinulle.Olet kuollut.Mene valoa kohti ja pääset rauhaan.
Meirän vanhin poika oppi tupakille , 16 vee ja sen takia meni illalla........mukamas pihalle käymään.Happia (heh) keuhkoihinsa saamaan. Kerran talvella hän ryntäsi silimät lautasen kokoosina tuphan ja sanoi...."tuolla ulukona joku juoksi mua kohti ja kun oli lähellä, niin ei siellä ketään ollu.Selevästi kengät rasahteli jäätyneellä lumella, mutta ketään ei näkyny......jesus kun säikährin"....
Kun se kummittelu vaan jatkui ,eikä meinanukkaan kadota , niin minä menin ulos , yks iltayö, vaivuin ns "loveen" ja selvishän se kummajaasasia. Siinä kohtaa jossa se eniten meuhkasi oli ollut sen kuolinpaikka , syksyllä 1808 , Venäjä/Suomi sodassa . Hän oli haavoittunut Kauhajoen taisteluissa , raahautunut viimevoimillaan siihen kohtaan ja kuoli. Siihen 1808 aikaan tällä alueella ei ollut minkäänlaisia rakennuksia , sekapeltoa eniten , sekä villieläimiä myös. Joko susi taikka karhu oli retuuttanut luut syvemmälle metsien kätköihin , vain paikka jäi.
"Keskustelin" kummituksen kanssa , sanoin että jos laitan kuolinpaikkaasi muistomerkin , niin lähdetkö täältä pois.
Niin tein muistomerkin , kuten kuvasta näkyy ja kummittelu/tömistely lakkasi heti. Kasakka oli kans sanansa mittaaneen miäs.
Tälläistä.
Ekku Mattila.
lauantai 2. toukokuuta 2020
Murhapaikka syksy 1808. Kauhajoki. Harjankylä.
2/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Niinku huomaatte tein tänään vaihteeksi polokupyäräreissun, Kurikan suuntaan ja välillä pysähdyin kuvaamaan murhapaikkaa , jossa vuonna 1808 , syksyllä tapahtui ryssien toimesta hirvittävä henkirikos.
Viikkoja tätä ennen olivat Suomalaiset talonpojat/taistelijat ottaneet haltuunsa venäläisten hevoskuormaston , jossa oli mukana heidän ns sotakassa , kullassa sekä hopeassa. Sentakia tapahtuma kostettiin verisesti.
Kuvissa olevan talon isäntä otettiin kiinni , kiinnitettiin jaloistaan roikkumaan ulkona rakennetun hirsiparrutelineen alle , iso nuotio ja se palamaan. Ryssät keinuttivat isäntää, eestaas , heilurin lailla ja antoivat hänen välillä kokonaan pysähtyä , palavan nuotion yläpuolelle.
Kyläläiset kertoivat hitaasti hengiltä palavan isännän tuskan huudot kuuluneen usean kilometrin päähän. Olen useita kertoja , 30 vuoden aikana, ollut tällä samaisella murhapaikalla ja ihmetellyt yhtä asiaa.. Yleensä ns kummittelee , kuuluu ääniä, iho nousee kananlihalle taikka muuta kummallista. Tämän murhapaikan tienoo on tyynen rauhallinen.
Sota on raakaa ja ratsuväki myös.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Niinku huomaatte tein tänään vaihteeksi polokupyäräreissun, Kurikan suuntaan ja välillä pysähdyin kuvaamaan murhapaikkaa , jossa vuonna 1808 , syksyllä tapahtui ryssien toimesta hirvittävä henkirikos.
Viikkoja tätä ennen olivat Suomalaiset talonpojat/taistelijat ottaneet haltuunsa venäläisten hevoskuormaston , jossa oli mukana heidän ns sotakassa , kullassa sekä hopeassa. Sentakia tapahtuma kostettiin verisesti.
Kuvissa olevan talon isäntä otettiin kiinni , kiinnitettiin jaloistaan roikkumaan ulkona rakennetun hirsiparrutelineen alle , iso nuotio ja se palamaan. Ryssät keinuttivat isäntää, eestaas , heilurin lailla ja antoivat hänen välillä kokonaan pysähtyä , palavan nuotion yläpuolelle.
Kyläläiset kertoivat hitaasti hengiltä palavan isännän tuskan huudot kuuluneen usean kilometrin päähän. Olen useita kertoja , 30 vuoden aikana, ollut tällä samaisella murhapaikalla ja ihmetellyt yhtä asiaa.. Yleensä ns kummittelee , kuuluu ääniä, iho nousee kananlihalle taikka muuta kummallista. Tämän murhapaikan tienoo on tyynen rauhallinen.
Sota on raakaa ja ratsuväki myös.
Ekku Mattila.
perjantai 1. toukokuuta 2020
Päivää kansalaiset........tänään alakaa vissiin kesä.
1/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Onnea meille "vappulaaseille". Olemme juhulapäivän ansainneekki.
...mutta olen vähä surullinen iekana sentään.Edellinen "kello"kirjoitukseni oli hyvä ja todella outo, sitä kehuttiin , mutta yksi siitä , voisko sanua ,suuttui ?. Hän pukkasi mun sähköiseen postilaatikkooni ,että "nyt valehtelet.....en usko ikinä.....en ikinä "......ja hyppäsi pois mun fb-kaveri-listaltani ja samalla laittoi eston etten päääse mitään puallustus/puhetta/selitystä hänelle antamaan. Laitan tässä kuitenkin vähä ,josse kuiteskin salaa lukoo näitä mun somenaputuksiani.......:
Vastaavia "kellopitkinseiniä" tapahtumia on kerrottu vuosikymmeniä , pitkin maailman, myös meillä täällä Suomessakin. Yhteistä niille on juuri sama.....on keskusteltu kaikesta salamyhkäisestä , ufoista sekä muista kummallisuuksista ja on huomattu kellojen menneen sen aikana, taikka sen jälkeen "hulluiksi" . Tiedän ainakin 5-6 samanlaista tapahtumaa , kuin itselläni on ollut, joten en ole ns hullu (köh) , taikka sitten olen.......olkaa hiljaa siellä.....ei tartte vastata mitään..heh.
¤¤
Niin...kuten huomasitte , olin tänään lenkillä. Tein noin 8 km asfalttikierroksen ja sen loppupäässä hölkkäsin/juoksin 3 km. Eihän sitä tämän ikääneen vanaha ukko (29 V)-(74 v) kovaa pääse mutta kuiteskin hiki tuli ja syrän jyskytti. Meinas tulla mieleen maratonjuoksu Hesassa 2004 , (58 ,5 vuotiaana) jonka suoritin loppuun saakka ja mitalikin tuli. Tuli mun eteeni , just kun juoksin, estekin. Eressäni käveli mieshenkilö , tualla sillan lähellä, keskellä hiekkatietä (kalantie) juukana. Somessahan on keisarilta tullu käsky ,että antakaa 2 meetriä välitilaa toinen toisiinne ,ettei korona/influenssa/pöpö/bioase iske.
Pitihän mun lakipykälä nourattaa ja olin pakotettu koukkaamaan niska kyyryssä ja hengittämättä , kävelijän ohitte , niin että meille tuli korona/välimatkaa ainakin sen vaarittavan 2 meeteriä.
Tienpenkka vaan pölähti ja punaaneen aurausmerkki hetken heilui kun ohitin kansalaasen että sora kahaji.
¤¤
ainiin...mennään lopuksi vielä tuohon juoksuun . Opin taatusti tuntemaan kuuluisan lausahduksen varsinkin maratoniin liittyen. Se kuuluu näin:
"Tulee hetki , jolloin pelkäät että kuolet ja jos vain jatkat juoksuasi, niin tulee jossakin vaiheessa hetki ,että pelkäät ettet kuolekaan".
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Onnea meille "vappulaaseille". Olemme juhulapäivän ansainneekki.
...mutta olen vähä surullinen iekana sentään.Edellinen "kello"kirjoitukseni oli hyvä ja todella outo, sitä kehuttiin , mutta yksi siitä , voisko sanua ,suuttui ?. Hän pukkasi mun sähköiseen postilaatikkooni ,että "nyt valehtelet.....en usko ikinä.....en ikinä "......ja hyppäsi pois mun fb-kaveri-listaltani ja samalla laittoi eston etten päääse mitään puallustus/puhetta/selitystä hänelle antamaan. Laitan tässä kuitenkin vähä ,josse kuiteskin salaa lukoo näitä mun somenaputuksiani.......:
Vastaavia "kellopitkinseiniä" tapahtumia on kerrottu vuosikymmeniä , pitkin maailman, myös meillä täällä Suomessakin. Yhteistä niille on juuri sama.....on keskusteltu kaikesta salamyhkäisestä , ufoista sekä muista kummallisuuksista ja on huomattu kellojen menneen sen aikana, taikka sen jälkeen "hulluiksi" . Tiedän ainakin 5-6 samanlaista tapahtumaa , kuin itselläni on ollut, joten en ole ns hullu (köh) , taikka sitten olen.......olkaa hiljaa siellä.....ei tartte vastata mitään..heh.
¤¤
Niin...kuten huomasitte , olin tänään lenkillä. Tein noin 8 km asfalttikierroksen ja sen loppupäässä hölkkäsin/juoksin 3 km. Eihän sitä tämän ikääneen vanaha ukko (29 V)-(74 v) kovaa pääse mutta kuiteskin hiki tuli ja syrän jyskytti. Meinas tulla mieleen maratonjuoksu Hesassa 2004 , (58 ,5 vuotiaana) jonka suoritin loppuun saakka ja mitalikin tuli. Tuli mun eteeni , just kun juoksin, estekin. Eressäni käveli mieshenkilö , tualla sillan lähellä, keskellä hiekkatietä (kalantie) juukana. Somessahan on keisarilta tullu käsky ,että antakaa 2 meetriä välitilaa toinen toisiinne ,ettei korona/influenssa/pöpö/bioase iske.
Pitihän mun lakipykälä nourattaa ja olin pakotettu koukkaamaan niska kyyryssä ja hengittämättä , kävelijän ohitte , niin että meille tuli korona/välimatkaa ainakin sen vaarittavan 2 meeteriä.
Tienpenkka vaan pölähti ja punaaneen aurausmerkki hetken heilui kun ohitin kansalaasen että sora kahaji.
¤¤
ainiin...mennään lopuksi vielä tuohon juoksuun . Opin taatusti tuntemaan kuuluisan lausahduksen varsinkin maratoniin liittyen. Se kuuluu näin:
"Tulee hetki , jolloin pelkäät että kuolet ja jos vain jatkat juoksuasi, niin tulee jossakin vaiheessa hetki ,että pelkäät ettet kuolekaan".
Ekku Mattila.
torstai 30. huhtikuuta 2020
Meirän kellot tulivat "hulluiksi".......ufoista kun puhuttiin.
30/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Todella outo "kellojuttu".
Joskus vuonna 1993 , kesällä ,Kauhajokinen Taisto ja mä lähdettiin asioille Laihialle yhden puhelinkorjaajan luokse ja.....niinpä....taas.....juteltiin ..kuinkas muuten , uffoista/lentävistä lautasista. , ym kummallisuuksista. Molemmilla suut kävi että melekeen tuulilasin etupuoli oli syliestä märkä ja niin tultiin K. S :lan kotia, puhelin korjattiin ja eikun takaasin Kauhajokea kohti.
Ja taas......paluumatkallakin oli sama puheen aihe. Uffot ufot ja taas uffot ja vielä kerran uffot ja kännykkäni soi , sen toisessa päässä oli Koskenkorvalla asuva "Jupe" joka meidät kaffille haastoi , sinne mentiin ja kaffia juotiin , oli pullaa , että piparia ,sokuriakin löytyi ja hupsista keikkaa.......Koska Jupekin on sillai uffoalan poikii, niin taas meillä juttelu kävi......niinpä....uffoista taas.Tunnin päästä kohden Kauhajokea.
¤¤¤
Ja... ???!!!.....Taisto matkalla sen ensiksi huamas....."häh??? mun kello näyttää vaikka mitä...se on mennyt rikki.....se on jätättänyt 20 minuuttia, voi harmi....soli hyvä kello.....ja mä sitten sanaisen arkkuni avasin ja sanoin..."täh???....munkin kello on tehnyt saman jutun....sekin on 20 minuuttia jäliessä....onhan kumma juttu...." ja antakaas olla.....!!!...Mun autoni kellokin oli tehenyt saman manooverin...20 minuuttia kans jälies......ja hetken kuluttua soitti Jupe mun kännykkäänni...."arvakkaa mitä?....ja mä sanoin että tiedän....sun kellosi on 20 minuuttia jälies..johon Jupe että jumankautta niin on...ja myös minun ja Taistonkin kellot , sekä autonkin kello on saman aijan jäliessä sanoin".
¤¤¤
Noh siinä me ihimeltiin jokaaneen silimät suurina. tultiin tänne, jossa Taiston oma auto odotti,. hän siitä lähti kotiinsa ja mä tuphani sisälle, ensimmäisenä keittiön kelloa katsoin....??!!..................just niin kuulkaas.
Sekin oli jätättänyt 20 minuuttia.! Soitin myöhemmin Taistolle, mutta sen tuvan kellot olivat "normaalis" ajas.
Ei tartte tätä(kään) uskoa , mutta vaikka käsi Raamatulla vannon. Varmasti Jupe tulee itte toristamaan , jos tarvitaan ,mutta Taistosta enoo varma.Meillä meni ns mukit nurin , 3,5 vuatta sitten , vaikkei mussa syy ollu.
Noniin.
Ny meen lyhentämään sormieni kynnet. Ne aivan rapajaa, kun koneella kiriootan.
Heippa teille jokahittelle.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Todella outo "kellojuttu".
Joskus vuonna 1993 , kesällä ,Kauhajokinen Taisto ja mä lähdettiin asioille Laihialle yhden puhelinkorjaajan luokse ja.....niinpä....taas.....juteltiin ..kuinkas muuten , uffoista/lentävistä lautasista. , ym kummallisuuksista. Molemmilla suut kävi että melekeen tuulilasin etupuoli oli syliestä märkä ja niin tultiin K. S :lan kotia, puhelin korjattiin ja eikun takaasin Kauhajokea kohti.
Ja taas......paluumatkallakin oli sama puheen aihe. Uffot ufot ja taas uffot ja vielä kerran uffot ja kännykkäni soi , sen toisessa päässä oli Koskenkorvalla asuva "Jupe" joka meidät kaffille haastoi , sinne mentiin ja kaffia juotiin , oli pullaa , että piparia ,sokuriakin löytyi ja hupsista keikkaa.......Koska Jupekin on sillai uffoalan poikii, niin taas meillä juttelu kävi......niinpä....uffoista taas.Tunnin päästä kohden Kauhajokea.
¤¤¤
Ja... ???!!!.....Taisto matkalla sen ensiksi huamas....."häh??? mun kello näyttää vaikka mitä...se on mennyt rikki.....se on jätättänyt 20 minuuttia, voi harmi....soli hyvä kello.....ja mä sitten sanaisen arkkuni avasin ja sanoin..."täh???....munkin kello on tehnyt saman jutun....sekin on 20 minuuttia jäliessä....onhan kumma juttu...." ja antakaas olla.....!!!...Mun autoni kellokin oli tehenyt saman manooverin...20 minuuttia kans jälies......ja hetken kuluttua soitti Jupe mun kännykkäänni...."arvakkaa mitä?....ja mä sanoin että tiedän....sun kellosi on 20 minuuttia jälies..johon Jupe että jumankautta niin on...ja myös minun ja Taistonkin kellot , sekä autonkin kello on saman aijan jäliessä sanoin".
¤¤¤
Noh siinä me ihimeltiin jokaaneen silimät suurina. tultiin tänne, jossa Taiston oma auto odotti,. hän siitä lähti kotiinsa ja mä tuphani sisälle, ensimmäisenä keittiön kelloa katsoin....??!!..................just niin kuulkaas.
Sekin oli jätättänyt 20 minuuttia.! Soitin myöhemmin Taistolle, mutta sen tuvan kellot olivat "normaalis" ajas.
Ei tartte tätä(kään) uskoa , mutta vaikka käsi Raamatulla vannon. Varmasti Jupe tulee itte toristamaan , jos tarvitaan ,mutta Taistosta enoo varma.Meillä meni ns mukit nurin , 3,5 vuatta sitten , vaikkei mussa syy ollu.
Noniin.
Ny meen lyhentämään sormieni kynnet. Ne aivan rapajaa, kun koneella kiriootan.
Heippa teille jokahittelle.
Ekku Mattila.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2020
Mökkitarina numero 5
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään oli paljon vieraita kylässä ja mökkitarinasta jäi hiukan puuttumaan ja se tulee nyt:
Yrjö siellä mökissä jutteli ,että hänen tuttunsa, joka oli "juuri saman näköinen kun minä" sai apulaisekseen nuoren miehen ,joka hyppäsi Töölössä olevasta vuokratalostaan 9 kerros , alas kadulle ja kuoli.
¤¤¤
Noh......ajelin sen vuoden 1973 koko kesän ja kun tuli syksy , menin töihin Nokialle , Salmisaareen , Lauttasaaren lähelle koneasentajaksi. Jo siihen aikaan Nokian merihallissa oli jännä kerros, jonne ei ollut pääsyä , kun harvoille, koska siellä suunniteltiin/koekäytettiin salaperäisiä sähkölaitteita. Esim koneasentajat/laitosmiehet pääsivät sinne , mutta kaikki koneet piti ensin peittää visusti ja ainoastaan se kone jota työ koski , oli esillä. Monta vuotta jälkeenpäin sain tietää ,että Merihallissa tehtiin Nokian puhelimia , taikka niiden esiasteita ja niiden julkituominen tapahtui 1986 jälkeen.
¤¤¤
Sain siis 1973 syksyllä apulaiseksi Töölössä asuvan nuoren miehen , (sanotaan häntä vaikka Olliksi) ns koeajaksi , koska siihen aikaan sellainen oli tapana. 3 kuukauden koeaika ja jos kykyä löytyi, niin sitten pääsi vakituiseksi työntekijäksi. Olli oli ihan hyvä ja oppi niinkuin pitikin , mutta hiljainen luoneeltaan. Ei montakaan sanaa päivässä sanonut. Noh.....lähestyi Ollin koeajan loppuminen , oli Lauantai kun me oltiin kaffitunnilla kaikki koossa , niin Olli meni "suurpomon" koppiin, joka oli sellainen lasisillä seinillä varustettu, että pystyi seuraamaan meidän työorjien tekemisiä.
"Suurpomo" oli multa ainakin kolme kertaa jo kysellyt...."mites se Olli kehittyy " ja mä siihen että ihan hyvin , kyllä hänestä hyvä tuloo"..
¤¤¤
Oli siis Lauantai kun Olli meni siihen koppiin ja sanoi jotakin isollepomolle........mutta.....
pomo huusi " Mitä....lisää palkkaa jo....ethän ole oppinut vielä mitään....vai lisää palkkaa.....menehän siitä töihisi ".
Olli tuli huoneesta pois , kasvot vitivalkoisina , käveli meidän ohitse , astui trukkihissiin ja laskeutui alas.
Tuli Maanantai ja kello oli 11,00.. olimme juuri ruokatunnin aloittaneet....kun isopomo kysyi..:
"Tunteeko kukaan teistä Ollia tarkemmin....ja jatkoi....hän on kuollut....hyppäsi 9 kerroksen parvekkeelta alas katuun ja kuoli ".
¤¤¤
Kyllä mökissä asuva Yrjö tiesi. Outoa eikös juu?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään oli paljon vieraita kylässä ja mökkitarinasta jäi hiukan puuttumaan ja se tulee nyt:
Yrjö siellä mökissä jutteli ,että hänen tuttunsa, joka oli "juuri saman näköinen kun minä" sai apulaisekseen nuoren miehen ,joka hyppäsi Töölössä olevasta vuokratalostaan 9 kerros , alas kadulle ja kuoli.
¤¤¤
Noh......ajelin sen vuoden 1973 koko kesän ja kun tuli syksy , menin töihin Nokialle , Salmisaareen , Lauttasaaren lähelle koneasentajaksi. Jo siihen aikaan Nokian merihallissa oli jännä kerros, jonne ei ollut pääsyä , kun harvoille, koska siellä suunniteltiin/koekäytettiin salaperäisiä sähkölaitteita. Esim koneasentajat/laitosmiehet pääsivät sinne , mutta kaikki koneet piti ensin peittää visusti ja ainoastaan se kone jota työ koski , oli esillä. Monta vuotta jälkeenpäin sain tietää ,että Merihallissa tehtiin Nokian puhelimia , taikka niiden esiasteita ja niiden julkituominen tapahtui 1986 jälkeen.
¤¤¤
Sain siis 1973 syksyllä apulaiseksi Töölössä asuvan nuoren miehen , (sanotaan häntä vaikka Olliksi) ns koeajaksi , koska siihen aikaan sellainen oli tapana. 3 kuukauden koeaika ja jos kykyä löytyi, niin sitten pääsi vakituiseksi työntekijäksi. Olli oli ihan hyvä ja oppi niinkuin pitikin , mutta hiljainen luoneeltaan. Ei montakaan sanaa päivässä sanonut. Noh.....lähestyi Ollin koeajan loppuminen , oli Lauantai kun me oltiin kaffitunnilla kaikki koossa , niin Olli meni "suurpomon" koppiin, joka oli sellainen lasisillä seinillä varustettu, että pystyi seuraamaan meidän työorjien tekemisiä.
"Suurpomo" oli multa ainakin kolme kertaa jo kysellyt...."mites se Olli kehittyy " ja mä siihen että ihan hyvin , kyllä hänestä hyvä tuloo"..
¤¤¤
Oli siis Lauantai kun Olli meni siihen koppiin ja sanoi jotakin isollepomolle........mutta.....
pomo huusi " Mitä....lisää palkkaa jo....ethän ole oppinut vielä mitään....vai lisää palkkaa.....menehän siitä töihisi ".
Olli tuli huoneesta pois , kasvot vitivalkoisina , käveli meidän ohitse , astui trukkihissiin ja laskeutui alas.
Tuli Maanantai ja kello oli 11,00.. olimme juuri ruokatunnin aloittaneet....kun isopomo kysyi..:
"Tunteeko kukaan teistä Ollia tarkemmin....ja jatkoi....hän on kuollut....hyppäsi 9 kerroksen parvekkeelta alas katuun ja kuoli ".
¤¤¤
Kyllä mökissä asuva Yrjö tiesi. Outoa eikös juu?
Ekku Mattila.
Nohniin. Pääsinpäs tosikertomukseni loppuun. Toivottavasti piditte siitä.
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt tulee paras.......
Koko sen 1974 vuoden, keväästä syksyyn ja osasta talveakin , ajelin Kouvolan kautta Mikkeliin.....mutta pientä mökkiä ei näkynyt.
Tuntui ettei sitä olisi koskaan ollutkaan , ei mökkiä , ei mummoa ,eikä Yrjöä , ei yhtään mitään :Ei pienintäkään todistetta , ei mitään.......mutta heiiiiiii !!!!.....ne villasormikkaat....ne jokka mummo antoi että sain laittaa ne märkien nahkasormikkaideni päälle.....juuri ne ...mutta.....................nehän nyysi se vintturasilimääneen Jaappanilaaneen , se jolla oli isot mutta vinot silimät , pieni suu ja kapea naama. Miksi hän vei juuri ainoat todisteet siitä mökistä, mummusta jaYrjöstä..??....
Justiinsa niin. Ainoan todisteen pitikin hävittää , poistaa näkyviltä , simpsalapim puhf. Puuf.
¤¤
Sanonko minä , taikka kirjootan? Saattaa olla että muutama teistä on jo ehtinyt ajattelemaan, että ..jospa...eikai...miksei voisi ....olisiko niin....? Ettei sitä mökkiä ollutkaan ,vaan se "tehtiin" juuri minun takiani ja juuri siksi aikaa etten olisi jäätynyt kuoliaaksi silloin keväällä 1973. Että sain itseni taas kuntoon ja jatkamaan tulevaa aikamatkaaja/nasiirin elämää. Siellä retkeilymajassa Mikkelissä , se penkillä istuskellut "jaappaaniilaaneen" (humanoidi) oli varmistamassa että olen terveenä päässyt lämpöiseen huoneeseen ja kun nukahdin , hän nappasi "humanoidimummon" antamat villasormikkaat pois ja sen jälkeen hävisi myöskin mökki kuin taikaiskusta ilmaan että puuuf vain kuului.
Sanokaas tekin ny jotakin ?
Aika ihmeellistä, eikös juu?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt tulee paras.......
Koko sen 1974 vuoden, keväästä syksyyn ja osasta talveakin , ajelin Kouvolan kautta Mikkeliin.....mutta pientä mökkiä ei näkynyt.
Tuntui ettei sitä olisi koskaan ollutkaan , ei mökkiä , ei mummoa ,eikä Yrjöä , ei yhtään mitään :Ei pienintäkään todistetta , ei mitään.......mutta heiiiiiii !!!!.....ne villasormikkaat....ne jokka mummo antoi että sain laittaa ne märkien nahkasormikkaideni päälle.....juuri ne ...mutta.....................nehän nyysi se vintturasilimääneen Jaappanilaaneen , se jolla oli isot mutta vinot silimät , pieni suu ja kapea naama. Miksi hän vei juuri ainoat todisteet siitä mökistä, mummusta jaYrjöstä..??....
Justiinsa niin. Ainoan todisteen pitikin hävittää , poistaa näkyviltä , simpsalapim puhf. Puuf.
¤¤
Sanonko minä , taikka kirjootan? Saattaa olla että muutama teistä on jo ehtinyt ajattelemaan, että ..jospa...eikai...miksei voisi ....olisiko niin....? Ettei sitä mökkiä ollutkaan ,vaan se "tehtiin" juuri minun takiani ja juuri siksi aikaa etten olisi jäätynyt kuoliaaksi silloin keväällä 1973. Että sain itseni taas kuntoon ja jatkamaan tulevaa aikamatkaaja/nasiirin elämää. Siellä retkeilymajassa Mikkelissä , se penkillä istuskellut "jaappaaniilaaneen" (humanoidi) oli varmistamassa että olen terveenä päässyt lämpöiseen huoneeseen ja kun nukahdin , hän nappasi "humanoidimummon" antamat villasormikkaat pois ja sen jälkeen hävisi myöskin mökki kuin taikaiskusta ilmaan että puuuf vain kuului.
Sanokaas tekin ny jotakin ?
Aika ihmeellistä, eikös juu?
Ekku Mattila.
Mökki numero 4.
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaatkuuuuuu...
Sain olla siinä retkeilymajas omis oloossani sen kaks päivää ja tuumasin että jospa lähären takaisinpäin kohden Helsinkiä , mutta koukkaan Kouvolan kautta. Mulla oli asiaa yhteen paikkaan sen tie 15 varrella......just niih....olsin vieny vähän tuliaasia kiitokseksi...
Juu.....
Mikkelin kaupasta ostin.....kaks kaffipakettia, sokeria ja erilaasta nisupullaa, piparia sekä suklaata ja vaikka mitä. Yhdestä kaupasta löysin jopa villaiset sormikkaakkin ja niinpoispäin..........ne kaikki pakettiin ja moottoripyörän suunta kohti Kouvolaa.
Sitten noin keskellä päivää tie 15 päälle. Koko matkan katselin todella tarkasti tien vasenta laitaa päin , taikka tien sivuja , tarkasti ja tarkasti , mutta mitäs ny??.....ei aikaakaan kun olin Kouvolan lähettyvillä , muttei mökkiä näkynyt. Ihmettelin taas....menikös se pieni mökki ohitte niin etten sitä havaannu pirskatti.....ja tuumasin että kattotaanpas.....käännyin Kouvolasta takaasin Mikkeliin päin ja nyt tsiikailin tie 15 oikeaa puolta.......mutta täh ?? taas......Vieläkään ei mökkiä näkyny ja niinpä kurvailin jo vähän kiukkuusena uudelleen sinne retkeilymajaan, jossa olin yhden yön ja aamulla sitä mökkiä etsimään......juu..juu....en sitä löytänyt...en sitten millään...ei ja ei.....soli kadonnu kun maan nielemänä....
Sen kesän 1973 aikana kävin useamman kerran mökkiä etsimässä ja kun ostin henkilöauton 1974 niin senkin avulla etsin mökkiä .....turhaan...... Soli kokonaan kadonnut..
Jaatkuuuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaatkuuuuuu...
Sain olla siinä retkeilymajas omis oloossani sen kaks päivää ja tuumasin että jospa lähären takaisinpäin kohden Helsinkiä , mutta koukkaan Kouvolan kautta. Mulla oli asiaa yhteen paikkaan sen tie 15 varrella......just niih....olsin vieny vähän tuliaasia kiitokseksi...
Juu.....
Mikkelin kaupasta ostin.....kaks kaffipakettia, sokeria ja erilaasta nisupullaa, piparia sekä suklaata ja vaikka mitä. Yhdestä kaupasta löysin jopa villaiset sormikkaakkin ja niinpoispäin..........ne kaikki pakettiin ja moottoripyörän suunta kohti Kouvolaa.
Sitten noin keskellä päivää tie 15 päälle. Koko matkan katselin todella tarkasti tien vasenta laitaa päin , taikka tien sivuja , tarkasti ja tarkasti , mutta mitäs ny??.....ei aikaakaan kun olin Kouvolan lähettyvillä , muttei mökkiä näkynyt. Ihmettelin taas....menikös se pieni mökki ohitte niin etten sitä havaannu pirskatti.....ja tuumasin että kattotaanpas.....käännyin Kouvolasta takaasin Mikkeliin päin ja nyt tsiikailin tie 15 oikeaa puolta.......mutta täh ?? taas......Vieläkään ei mökkiä näkyny ja niinpä kurvailin jo vähän kiukkuusena uudelleen sinne retkeilymajaan, jossa olin yhden yön ja aamulla sitä mökkiä etsimään......juu..juu....en sitä löytänyt...en sitten millään...ei ja ei.....soli kadonnu kun maan nielemänä....
Sen kesän 1973 aikana kävin useamman kerran mökkiä etsimässä ja kun ostin henkilöauton 1974 niin senkin avulla etsin mökkiä .....turhaan...... Soli kokonaan kadonnut..
Jaatkuuuuuuu...
Ekku Mattila.
Mökki numero 3.
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tie jota ajelin Mikkeliä kohti ,oli aivan kuiva sekä ilmakin oli jollakin lailla lämmennyt. Kummallisen nopeasti olinkin kaupungissa , löysin Suomen leirintä-alueen kartasta majapaikan, jonne olin aikonutkin mennä , sen pihaan kaarsin ja sisälle.
Se oli jonkunlainen matala parakinmallinen talo , sinne sisälle ilmoittuduin pariksi päiväksi , huoneeseen , joka minulle osoitettiin . Siinä oli suuri pöytä ja sen ympärillä pitkiä penkkejä, vähän kuten armeijan kasarmeissa ja huonetta kiersi lattian rajassa lämpöputket. Niitä oli kaksi ja päällekkäin noin 50 sentin etäisyydellä toistaan. Putkien päälle laitoin nahkatakkini , farkkuni , sukkani ja sinisen kesäpaidan , hanskani, kypärän , sekä mummon antamat villasormikkaat, avasin hernepurkin , lämmitin sen kattilassa , maitoa päälle ja leippää ja sitten hyppäsin sänkyyn.................mutta mitä häh??
Kuten tyhjästä oli ilmaantunut yhden penkin päälle istumaan ihan Japanilaaseen näköinen mies......todella vinot silimät, pieni suu , kapea naama , tukkaa ei paljoakaan ja aika pieni.Niiku senmaalaaseet yleensä on. Se ei puhunu mitään , katteli naama vakavana vaan. Yhtään ei hymyylly. Vähän harmittelin, sillä luulin että saan olla yksin siinä huoneessa , mutta tuumasin että olkoon ny......ja menin maata yhteen punkkaan....peito naamalle ja heti nukahrin......krooooooh.
¤¤¤
Ja kas..kas......heräsin , vaikka luulin että nukun aamuun saakka. Kello oli jotakin 21,00 illalla, puin päälleni kuivat kamppeet...mutta häh?? taas.....Jappaanilaaseen näkööneen oli kadonnu sillä välillä ja tuumasin että paree niin. Oon aina tykänny olla melekeen omissa oloissani..............vähän niinku joku ropiinsoon ruusoee.....Siinä kamppeitani kasasin ja huomasin...!!!.......misson sen mummon lahajoottamat villahanskat ?..häh??..noli kokonaan hävinnyt..!...Olipas tyhymä Japaanilaaneen ajattelin.....vohki villasormikkaat.....miksei vieny sitä mun nahkaasta takkiani......taikka kypärää....??...aika tomppeli oli vintturasilimä.....heh heh.............kaikkea sitä näkee ja kokee..
Jaatkuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tie jota ajelin Mikkeliä kohti ,oli aivan kuiva sekä ilmakin oli jollakin lailla lämmennyt. Kummallisen nopeasti olinkin kaupungissa , löysin Suomen leirintä-alueen kartasta majapaikan, jonne olin aikonutkin mennä , sen pihaan kaarsin ja sisälle.
Se oli jonkunlainen matala parakinmallinen talo , sinne sisälle ilmoittuduin pariksi päiväksi , huoneeseen , joka minulle osoitettiin . Siinä oli suuri pöytä ja sen ympärillä pitkiä penkkejä, vähän kuten armeijan kasarmeissa ja huonetta kiersi lattian rajassa lämpöputket. Niitä oli kaksi ja päällekkäin noin 50 sentin etäisyydellä toistaan. Putkien päälle laitoin nahkatakkini , farkkuni , sukkani ja sinisen kesäpaidan , hanskani, kypärän , sekä mummon antamat villasormikkaat, avasin hernepurkin , lämmitin sen kattilassa , maitoa päälle ja leippää ja sitten hyppäsin sänkyyn.................mutta mitä häh??
Kuten tyhjästä oli ilmaantunut yhden penkin päälle istumaan ihan Japanilaaseen näköinen mies......todella vinot silimät, pieni suu , kapea naama , tukkaa ei paljoakaan ja aika pieni.Niiku senmaalaaseet yleensä on. Se ei puhunu mitään , katteli naama vakavana vaan. Yhtään ei hymyylly. Vähän harmittelin, sillä luulin että saan olla yksin siinä huoneessa , mutta tuumasin että olkoon ny......ja menin maata yhteen punkkaan....peito naamalle ja heti nukahrin......krooooooh.
¤¤¤
Ja kas..kas......heräsin , vaikka luulin että nukun aamuun saakka. Kello oli jotakin 21,00 illalla, puin päälleni kuivat kamppeet...mutta häh?? taas.....Jappaanilaaseen näkööneen oli kadonnu sillä välillä ja tuumasin että paree niin. Oon aina tykänny olla melekeen omissa oloissani..............vähän niinku joku ropiinsoon ruusoee.....Siinä kamppeitani kasasin ja huomasin...!!!.......misson sen mummon lahajoottamat villahanskat ?..häh??..noli kokonaan hävinnyt..!...Olipas tyhymä Japaanilaaneen ajattelin.....vohki villasormikkaat.....miksei vieny sitä mun nahkaasta takkiani......taikka kypärää....??...aika tomppeli oli vintturasilimä.....heh heh.............kaikkea sitä näkee ja kokee..
Jaatkuuuu...
Ekku Mattila.
Mökki numero 2....
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Numero 2.....
Mummo kääntyi taaksepäin , huusi kovalla äänellä....."Yyrrjööööööööö" ja hetken kuluttua ovesta astui mies, aika pitkä ,noin 180 , harmaat hiukset , harmaa pusero , harmaat sarkahousut , samanikäinen kun se mummo ja niin molemmat kävelivät luokseni , nostivat minut moottoripyöräni päältä kun jäätyneen klimpin , ovesta mökkiin sisälle ja laittoivat istumaan pienelle jakkaralle .
Vetivät läpimärät kenkäni jalastani , sukat kans , farkut , nahkatakki ja kesäpaita , hanskat tippui oven eteen kynnykselle ja päälleni puin paksun ja lämpöisen minulle suuren jonkinlaisen kylpytakin .Sitten jäätyneet jalkani suureen emalivatiin , jossa oli melkein liian kuumaa vettä, tulisen kuumaa mustikka/mehua kurkkuuni ja avot......
Koko ajan mummo touhusi ja touhusi , Yrjö istui pienen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä ja jutteli, katseli minua pää kallellaan , jutteli ja taas jutteli.....Koko ajan ikkunan takaa kuului tiellä liikuvien ajoneuvojen ääntä .Sellaista jännää surinaa/suhinaa . Niitä meni ja tuli. Koko ajan. Sitten tuli mummon vuoro. Hän siirsi pienen jakkaran eteeni , noin kahden metrin päähän, vaihtoi välillä veden pesuvadissa ja taas istui ja katseli tarkasti.......sitten hän ......kysyi.....
¤¤¤
"Olit todella vähällä paleltua ja mä sanoin että joo.....liian huonosti olit pukeutunut ja mä sanoin että joo......mistäpäin olet tulossa ja mä sanoin että Hesasta....meinaan kesälomaa alkaa pitämään.....vaikka nyt ei siltä sään kannalta voisi edes sanoa kesälomaksi......meinaan".
Äkkiä mummo oli hetken aivan hiljaa......katseli suoraan minua silmiin ja alkoi puhumaan............"Tunsin aikoinani juuri samannäköisen nuoren miehen kun sinä.... se teki kovasti töitä , melkein yötäpäivää......se muutti maalta kaupunkiin....ei olisi saanut....lapsikin sillä oli.....kovin herkkä se mies oli.....liiankin herkkä....sille tuli avioero.....ero tuli.....oli juuri sinun näköinen nuori mies......hän alkoi auttamaan ihmisiä.....erikoinen kyky......erikoinen "..
¤¤
......tässä vaiheessa Yrjö alkoi juttelemaan, kuin itsekseen...."Se nuori mies meni takaisin töihin...sai apulaisekseen kaverin Töölöstä.....joka hyppäsi 9 kerroksesta alas kadulle ja kuoli......ja kas kas.....sanoi Yrjö (avasi ikkunan josta työntyi suuren hirven pää sisälle ja Yrjö alkoi eläintä ruokkimaan omenoilla).....eläimiä pitää ruokkia......eläimiä."
¤¤¤
Nyt jatkoi uudelleen mummo puhumistaan. Aikalailla järkytyin kun huomasin hänen puhuvan juuri itsestäni , elämästäni nuoresta saakka , kouluikäisestä isommaksi , Hesaan muuttostani ja kaikesta minulle tapahtuneesa , avioerostani , itsemurhayrityksestäni , kaikesta....kaikesta liian tarkkaan.....ja tarjosi että jään tuonne kamariin nukkumaan yöksi. Siellä on sänky jo valmiina..turhaa sitä on enää tänään Mikkeliin lähteä....kello on jo kuusi....jää vain yöksi ja jatka matkaasi aamulla......aamulla..".
¤¤
Katsoin seinällä olevaa kelloa joka näytti 18,00......siis kello oli illalla kuusi...kuusi !!!??....KUUSI... Tajusin että olen istunut jalat kuumaa vettä täynnä olevassa pesuvadissa kuutisen tuntia....kuusi...! Melkein säikähdin....kiitin ja sanoin että kyllä mä tästä jo lähdenkin.....olen ihan kuiva jo......kuiva...Puin kuivat vaatteet ylleni , ja olin jo lähdössä, kun mummo huomasi kynnyksen edessä olevat läpimärät nahkahansikkaani ja tarjoutui että jospa nekin vielä kuivataan muurin edessä, mutta sanoin ettei se haittaa.....ja olin lähdössä ulko-ovea kohden.....kun mummo ojensi minulle kutomansa villasormikkaat....."ota nuo....ne sopii nahkasormikkaittesi päälle.....ota ne "......ja kiitin , menin ulos , jossa ei enää satanut räntää............polkaisin moottoripyöräni käyntiin ja eikun Mikkeliä kohti..
Jaatkuuuu...
Ekku Mattila.
"
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Numero 2.....
Mummo kääntyi taaksepäin , huusi kovalla äänellä....."Yyrrjööööööööö" ja hetken kuluttua ovesta astui mies, aika pitkä ,noin 180 , harmaat hiukset , harmaa pusero , harmaat sarkahousut , samanikäinen kun se mummo ja niin molemmat kävelivät luokseni , nostivat minut moottoripyöräni päältä kun jäätyneen klimpin , ovesta mökkiin sisälle ja laittoivat istumaan pienelle jakkaralle .
Vetivät läpimärät kenkäni jalastani , sukat kans , farkut , nahkatakki ja kesäpaita , hanskat tippui oven eteen kynnykselle ja päälleni puin paksun ja lämpöisen minulle suuren jonkinlaisen kylpytakin .Sitten jäätyneet jalkani suureen emalivatiin , jossa oli melkein liian kuumaa vettä, tulisen kuumaa mustikka/mehua kurkkuuni ja avot......
Koko ajan mummo touhusi ja touhusi , Yrjö istui pienen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä ja jutteli, katseli minua pää kallellaan , jutteli ja taas jutteli.....Koko ajan ikkunan takaa kuului tiellä liikuvien ajoneuvojen ääntä .Sellaista jännää surinaa/suhinaa . Niitä meni ja tuli. Koko ajan. Sitten tuli mummon vuoro. Hän siirsi pienen jakkaran eteeni , noin kahden metrin päähän, vaihtoi välillä veden pesuvadissa ja taas istui ja katseli tarkasti.......sitten hän ......kysyi.....
¤¤¤
"Olit todella vähällä paleltua ja mä sanoin että joo.....liian huonosti olit pukeutunut ja mä sanoin että joo......mistäpäin olet tulossa ja mä sanoin että Hesasta....meinaan kesälomaa alkaa pitämään.....vaikka nyt ei siltä sään kannalta voisi edes sanoa kesälomaksi......meinaan".
Äkkiä mummo oli hetken aivan hiljaa......katseli suoraan minua silmiin ja alkoi puhumaan............"Tunsin aikoinani juuri samannäköisen nuoren miehen kun sinä.... se teki kovasti töitä , melkein yötäpäivää......se muutti maalta kaupunkiin....ei olisi saanut....lapsikin sillä oli.....kovin herkkä se mies oli.....liiankin herkkä....sille tuli avioero.....ero tuli.....oli juuri sinun näköinen nuori mies......hän alkoi auttamaan ihmisiä.....erikoinen kyky......erikoinen "..
¤¤
......tässä vaiheessa Yrjö alkoi juttelemaan, kuin itsekseen...."Se nuori mies meni takaisin töihin...sai apulaisekseen kaverin Töölöstä.....joka hyppäsi 9 kerroksesta alas kadulle ja kuoli......ja kas kas.....sanoi Yrjö (avasi ikkunan josta työntyi suuren hirven pää sisälle ja Yrjö alkoi eläintä ruokkimaan omenoilla).....eläimiä pitää ruokkia......eläimiä."
¤¤¤
Nyt jatkoi uudelleen mummo puhumistaan. Aikalailla järkytyin kun huomasin hänen puhuvan juuri itsestäni , elämästäni nuoresta saakka , kouluikäisestä isommaksi , Hesaan muuttostani ja kaikesta minulle tapahtuneesa , avioerostani , itsemurhayrityksestäni , kaikesta....kaikesta liian tarkkaan.....ja tarjosi että jään tuonne kamariin nukkumaan yöksi. Siellä on sänky jo valmiina..turhaa sitä on enää tänään Mikkeliin lähteä....kello on jo kuusi....jää vain yöksi ja jatka matkaasi aamulla......aamulla..".
¤¤
Katsoin seinällä olevaa kelloa joka näytti 18,00......siis kello oli illalla kuusi...kuusi !!!??....KUUSI... Tajusin että olen istunut jalat kuumaa vettä täynnä olevassa pesuvadissa kuutisen tuntia....kuusi...! Melkein säikähdin....kiitin ja sanoin että kyllä mä tästä jo lähdenkin.....olen ihan kuiva jo......kuiva...Puin kuivat vaatteet ylleni , ja olin jo lähdössä, kun mummo huomasi kynnyksen edessä olevat läpimärät nahkahansikkaani ja tarjoutui että jospa nekin vielä kuivataan muurin edessä, mutta sanoin ettei se haittaa.....ja olin lähdössä ulko-ovea kohden.....kun mummo ojensi minulle kutomansa villasormikkaat....."ota nuo....ne sopii nahkasormikkaittesi päälle.....ota ne "......ja kiitin , menin ulos , jossa ei enää satanut räntää............polkaisin moottoripyöräni käyntiin ja eikun Mikkeliä kohti..
Jaatkuuuu...
Ekku Mattila.
"
Mökki jota ei ollutkaan.......numero 1.
29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
No terve terve.....
Olen tässä plogissani aikalailla innostunut , kirjoittamaan minulle tapahtuneita tosijuttuja, kuten eilenkin ja plogini lukijat ovat kiinnostuneet tavattomasti. Esim eilen sivullani oli lukijoita 1905 , vuorokauden aikana ja se on aika hyvä. Ennätys on ollut 3001 ja vuodelta 2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo jota ei ollutkaan", kirjoittanut muutama vuosi sitten, mutta teen sen uudelleen tässä ja nyt . Ottakaa tukeva asento, ny se alkaa :
¤¤¤
Vuonna 1973 , niinkuin muistattekin, otin työpaikoistani 6 kuukauden tressiloman, ostin moottoripyörän , Suzuki 250 vm 1973 , lastasin siihen pienen teltan,kattilan, lusikkaa ja haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa ja tuuppia , voi sanoa että vaikka mitä. Sitten eikun tien päälle. Ensi suuntasin kohden Kouvolaa , siellä olevalle leirintä-alueelle, jossa olin (palelin) yhden yön ,sillä se kevät oli todella kylmä, vähän kun nytkin tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi telttapaikalla ei ollut sähköä, jonkun lakon takia ja missään ei voinut lämmitellä. Puin kaikki vaatteet päälleni, mutta ei se paljoankaan auttanut, koska jo alusta alkaen olin huonosti varautunut matkaani. Minulla oli........kuulkaas ny....nahkatakki päälläni ja sen alla kesäinen sininen paita , farkut , ns pikkareilla, ei siis piiitkiää alkkareita , normaalit nahkakengät kesäsukilla , ohkaiset nahkasormikkaat ja kypärä ns avomallinen, ei naaman edessä mitään pleksiä.
Tärisin jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin aamulla kello 09,00 kohden Kouvolaa , tie numero 15 pitkin ja voi voi.....asteita nollan paikkeilla ja alkoi satamaan räntää että voi pahus.
¤¤¤
Jo muutaman minuutin päästä olin kylmästä jäykkänä , naama sinisenä ja koko ruppini kans. Tärisin kuin horkassa , melkein hypin moottoripyöräni päällä ja pikkuhiljaa huomasin miten jäsenistäni alkoi tunto katoamaan. Ensin kylmeni ylävartaloni , naamani ,sitten lonkat/jalat/varpaat sekä koko jalat ja sitten käteni. Senveran nuori kolli olin etten tuntenut vaaran merkkejä, vaan sisulla huristelin tietä eteenpäin , yhä hiljempää ja lopuksi minun oli pakko ajaa vain noin 40-50 sillä en meinannut pysyä tiellä.
¤¤¤
..kun edessäni , tien vasemmalla puolella näin ison puukasan ja tuumasin että ajan sinne suojaan,. teen nuotion, koska minulla oli onneksi tulitikkuja/sytkäri/kaasua . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli tiestä noin 20 metrin päässä , jarrutin ja meinasin pysähtyä.
.....muttei ei tullut yhtään mitään. Olin täysin tunnoton joka paikasta , rupesin kaatumaan vasemmalle ja tiesin että jos olisin jäänyt moottoripyöräni alle , niin sinne olisin jääny ja paleltunut varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri pysyin pystyssä , takapyörä sutien pääsin uudelleen tielle ja suuntana Mikkeli.
Tässä vaiheessa minulle oli tullut ns hälläväliä tunne . Vaikka olin täysin kohmettunut , tunnoton, en enää kylmyyttä lainkaan tuntenut. Annoin vaan mennä kuten robotti. Tiesin kuitenkin että kohta tapahtuu jotakin , sillä en enää meinannut pysyä tiellä , enkä moottoripyörän istuimella. Eniten pelkäsin ajavani vastaantulevaa liikennettä päin , sillä tunsin olevani kummallisessa unenomaisessa horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä näin tien oikealla puolella vanhan harmaan, selvästi hylätyn mökin ja sen vieressä pienen ulkorakennuksen , tiestä noin kunnolla 15-20 metrin päässä ja todella kovalla vaivalla sain moottoripyöräni mökin eteen ajamaan , ulkorakennuksen seinää vasten varovasti pysähdyin ja siihen jäin istumaan aivan jäätyneenä pökkönä. Olin täysin tunnoton koko kolli . En pystynyt edes nousemaan pyöräni päältä..............ja ihmeekseni näin miten sen mökin pieni ulko-ovi avautui , portaalle astui vanha mummo , noin 70-80 ikäinen ja hän kauhuissaan melkein huusi......"hyvä jumala".....
Jaatkuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
No terve terve.....
Olen tässä plogissani aikalailla innostunut , kirjoittamaan minulle tapahtuneita tosijuttuja, kuten eilenkin ja plogini lukijat ovat kiinnostuneet tavattomasti. Esim eilen sivullani oli lukijoita 1905 , vuorokauden aikana ja se on aika hyvä. Ennätys on ollut 3001 ja vuodelta 2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo jota ei ollutkaan", kirjoittanut muutama vuosi sitten, mutta teen sen uudelleen tässä ja nyt . Ottakaa tukeva asento, ny se alkaa :
¤¤¤
Vuonna 1973 , niinkuin muistattekin, otin työpaikoistani 6 kuukauden tressiloman, ostin moottoripyörän , Suzuki 250 vm 1973 , lastasin siihen pienen teltan,kattilan, lusikkaa ja haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa ja tuuppia , voi sanoa että vaikka mitä. Sitten eikun tien päälle. Ensi suuntasin kohden Kouvolaa , siellä olevalle leirintä-alueelle, jossa olin (palelin) yhden yön ,sillä se kevät oli todella kylmä, vähän kun nytkin tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi telttapaikalla ei ollut sähköä, jonkun lakon takia ja missään ei voinut lämmitellä. Puin kaikki vaatteet päälleni, mutta ei se paljoankaan auttanut, koska jo alusta alkaen olin huonosti varautunut matkaani. Minulla oli........kuulkaas ny....nahkatakki päälläni ja sen alla kesäinen sininen paita , farkut , ns pikkareilla, ei siis piiitkiää alkkareita , normaalit nahkakengät kesäsukilla , ohkaiset nahkasormikkaat ja kypärä ns avomallinen, ei naaman edessä mitään pleksiä.
Tärisin jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin aamulla kello 09,00 kohden Kouvolaa , tie numero 15 pitkin ja voi voi.....asteita nollan paikkeilla ja alkoi satamaan räntää että voi pahus.
¤¤¤
Jo muutaman minuutin päästä olin kylmästä jäykkänä , naama sinisenä ja koko ruppini kans. Tärisin kuin horkassa , melkein hypin moottoripyöräni päällä ja pikkuhiljaa huomasin miten jäsenistäni alkoi tunto katoamaan. Ensin kylmeni ylävartaloni , naamani ,sitten lonkat/jalat/varpaat sekä koko jalat ja sitten käteni. Senveran nuori kolli olin etten tuntenut vaaran merkkejä, vaan sisulla huristelin tietä eteenpäin , yhä hiljempää ja lopuksi minun oli pakko ajaa vain noin 40-50 sillä en meinannut pysyä tiellä.
¤¤¤
..kun edessäni , tien vasemmalla puolella näin ison puukasan ja tuumasin että ajan sinne suojaan,. teen nuotion, koska minulla oli onneksi tulitikkuja/sytkäri/kaasua . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli tiestä noin 20 metrin päässä , jarrutin ja meinasin pysähtyä.
.....muttei ei tullut yhtään mitään. Olin täysin tunnoton joka paikasta , rupesin kaatumaan vasemmalle ja tiesin että jos olisin jäänyt moottoripyöräni alle , niin sinne olisin jääny ja paleltunut varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri pysyin pystyssä , takapyörä sutien pääsin uudelleen tielle ja suuntana Mikkeli.
Tässä vaiheessa minulle oli tullut ns hälläväliä tunne . Vaikka olin täysin kohmettunut , tunnoton, en enää kylmyyttä lainkaan tuntenut. Annoin vaan mennä kuten robotti. Tiesin kuitenkin että kohta tapahtuu jotakin , sillä en enää meinannut pysyä tiellä , enkä moottoripyörän istuimella. Eniten pelkäsin ajavani vastaantulevaa liikennettä päin , sillä tunsin olevani kummallisessa unenomaisessa horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä näin tien oikealla puolella vanhan harmaan, selvästi hylätyn mökin ja sen vieressä pienen ulkorakennuksen , tiestä noin kunnolla 15-20 metrin päässä ja todella kovalla vaivalla sain moottoripyöräni mökin eteen ajamaan , ulkorakennuksen seinää vasten varovasti pysähdyin ja siihen jäin istumaan aivan jäätyneenä pökkönä. Olin täysin tunnoton koko kolli . En pystynyt edes nousemaan pyöräni päältä..............ja ihmeekseni näin miten sen mökin pieni ulko-ovi avautui , portaalle astui vanha mummo , noin 70-80 ikäinen ja hän kauhuissaan melkein huusi......"hyvä jumala".....
Jaatkuuuuu...
Ekku Mattila.
tiistai 28. huhtikuuta 2020
Oli se kuulkaas aikamoinen näky , joka myöskin toteutui vuonna 1985.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ylin kuva on eräästä talosta , Helsingin Suutarilassa , Laukkipääntie 17 , jossa asuin (jouduin) loppukesästä 1973-kevääseen 1974.
Talon yhdestä vaatevarastosta oltiin tehty pieni huone , kooltaan noin 2x 3 metriä , yhdellä pienellä ikkunalla, siis 6 neliötä ja kuukausivuokra 400 markkaa..!!!!!!
Ja siellä minäpoika asustelin , sekä töissä kävin Helsingin Lauttasaaressa. "Huoneeni" tuntui aluksi aika mukavallekin, sillä sitä ennen olin asustellut salaa entisen asuntoni Porvoonkatu 5-7 b 63 :sen (josta olen jo kirjoittanut aikaisemmin plogiini) kellarissa muutaman viikon, koska olin luovuttanut kämpän veljelleni sekä hänen morsiamelleen.
¤¤¤
Keväällä 1974 , Maaliskuussa oli ns öljykriisi päällä , polttoaineen hinta kohosi puolella kalliimmaksi ja samoin talojen öljynlämmityskin. "Suuren" kämppäni huoneen lämpötila alennettiin (talossa oli öljylämmitys) noin 15-16 lämpöasteeseen , koska on kriisiaika , sanoi talon isäntä/emäntä. Siinä minä sitten kärvistelin , mutta kylmässä . Muutaman kerran jouduin kiskomaan lattialla olevan vanhan mattokräsän peitokseni että sain edes jollakin tapaa nukutuksi.....hrrrrrrrrrrrrr......äääh.
¤¤¤
Mutta totta umalavita !!...Oli Huhtikuu ja Sunnuntai , kello noin 13,00 ja istuskelin kylmissäni ns peittoni alla , puuhetekalla, joka toimitti sängyn virkaa. Pienestä ikkunastani pilkisti keväinen aurinko ja loi vastapuolelle seinääni ensin jännän kuvajaisen , sitten se pikkuhiljaa alkoi tarkentumaan ja ihmeekseni siitä muodostui aivan selvä naisen kasvokuva.
!!!!!.....Kuvassa hymyili punahiuksinen nuori nainen , hiukset ns valloillaan ja niiden lomasta loisti lämmin auringon säde.Olin aivan puullä ns päähän lyötynä. Ihmettelin kuvajaista , joka hitaasti alkoi häviämään ja sitten katosi kokonaan.
Voi että poijaat ja miksei likakkin. Heti kirjoitin tapahtuneesta pienen runon , sen alku meni näin:" Oletko sinä se nuori tyttö, jonka hiusten lävitse näin auringon paistavan ja sinä hymyilit minulle ja tiesin sinun minulle kuuluvan".
Ja kovaa kyyttiä puin ulkoverhat päälleni , riensin kovaa haipakkaa lähimmälle kioskille, josta ostin 8 markkaa maksavan jäätelökakun , sen huoneessani söin ja olin niin tyytyväinen ettäh.
Olin varma että tulee kohta aika, jolloin tapaan punahiuksisen tyttöni .
¤¤¤¤
Jaatkuuuuu....
Ekku Mattila.
Mutta nooh. Muutin hienosta "kämpästäni" Toukokuussa Helsingin keskukseen , Sturenkadulle , josta myös olen kirjoittanut ja aikaa kului..taas kului..kului taas ja yhä lisää ja olin jo melkein unohtanut se punatukkaisen tyttöni. Elelin omaa senaikaista elämääni , papin puheillakin kävin , tuli 4 mukulaa ja että silleen , pläjähti ero ja taas olin yksin.
.......mutta...istu ja pala.......
Vuonna 1985 tutustuin Kauhajokiseen nuoreen naiseen , kirjeitä tuli , puhelinkin piraji ja tottakait piti Kauhajoella käyrä. Oli kevät 1985 , hieno Toukokuun 4 päivä ja paikkakunnalle tulin , Asuulin leirintä-alueelle telttani pystytin ja tytölle soitin. Hain hänet Wauxhal Viktor henkilöautolla , 2,3 vm 1976 ja kova peli ja niin Asuuliin tultiin. Tottakait ensin me pussailtiin niinmaan , voihan poijaat....taas pussailtiin ....ja uudelleen pussailtiin. Välillä oli happea pakko saara ja eikun Asuulin alueelle käveltiin , käskäres , niinmaan onnellisena ettääääääääh.
¤¤¤¤
Asuuli on rakennettu vanhan joen , taikka puron reunalle ja rakennuksia on kymmenkunta.
Se puro ei ole kovinkaan leveä, sellainen just ja just , olisko 15 metrinen ja sen ylitte menee kapea kävelysilta. Niinpä me käveltiin kohden sitä siltaa ja tarkoituksena ylittää se. Huumorimielellä sanoin naiselleni..." Minä meen ensin ja tarkistan että silta kestää" ja niinpä sen teinkin. Kun olin toisella puolella viittasin että anna tulla vaan...kyllä silta kestää....
.....!!!!!!??????
¤¤¤
Oli todella hieno keväinen ilma. Kirkkaana paistava lämmin aurinko paistoi aivan ylittämäni kävelysillan takaa , jota pitkin......!!!???....käveli se punatukkainen tyttönen, "jonka hiusten läpi näin auringon paistavan , sinä hymyilit ja tiesin sinun minulle kuuluvan".
Huusin äkkiä......pysähdy paikallesi....otan sinusta kuvan , sen tein ja se sama joka on tuolla alussa. Tuleva vaimoni sai melkein sydärin ,koska ei tiennyt mitä oikein meinaan. Uskokaa että meillä oli ja on yhä puhumista siitä samasta näystä, sen "suuren" asuntoni seinällä silloin vuonna 1984. Aikaa vain kului siitä hetkestä 11 vuotta , mutta se näkymä oli viesti/ennuste tulevasta tapahtumasta joka toteutui.
¤¤¤¤
Voitte olla varmasti samaa mieltä mun kans. Uskomatonta , mutta totta.
Ekku Mattila.
Tuossa rakennuksessa melkein kuolin 1971.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuvassa on rakennus Helsingissä , Porvoonkatu 5-7 B 63.
Asuin talossa 1970-1973 kevääseen , yhdeksäs kerros heti kuvan keskellä, yläkerta.
Tapahtuma , josta aamuisessa pologissani kerroin, sattui keväällä , Toukokuussa 1971 ja siitä oli vähällä tulla minulle ns viimeinen hetkeni.
Rakennuksen kuvan kuvakaappasin Somen ihmeelliseltä "taivaskanavalta" , pöytäkoneeni mahdollisuutta hyväksi käyttäen. On tämä nykymaailma sitten ihmeellinen. Eiksjuu?
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Betel numero 5.
28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja
"Heräääätyyyyys......heräätyyyyysss...".
Ihmettelin että mitä ny?
Kuulin tuon lauseen, jotenkin , mutta en ymmärtänyt että miksi ja miten , missä ja koska??
kuuli taas heerääätyyyss.....herääätyyyyys.....mutta nukahdin. Välillä tunsin kovaa retuuttamista olkapäissäni , lieviä niinkuin korvapuusteja poskilleni ja ......heräätyyyys...heräääätyyysss..
Olin täysin sekaisin , vailla mitään ymmärrystä , vailla mitään......ja taas kuuluui jostakin kaukaa...heerääätyyssss...herääätyyys....olkapäitäni retuutettiin ja naamalleni läiskittiin.....heräääätyyyyssss...herääätyyyyysss.....heiii ..herääätyyyyyssss..
Kuulin , tunsin ja jollakin lailla ymmärsin miten kurkussani oli joitakin outoa , niinkuin putkenpalasia sinne työnnettäisiin , mahaani saakka ja kovia oksennuspuuskia koin.Luulin tukehtuvani koska tahansa....(soli vattantyhyjennystä) ....yäääägl....yäääkhl....ja välillä taas kuului....heerääätyyyys...heräätyyyyys...
Ja tätä kesti kaksi päivää ja yötä....24 tuntia yhteen putkeen......kuin jotakin pahaa unta....................toisessa ajassa. Jossakin muualla. Pahaa unta.
¤¤¤¤
Juuri ja juuri jäin henkiin. Niin sanoivat lääkärit. Vielä 5 minuuttia lisää "yksin olemista" niin olisin varmasti kuollut .Jos olisin saanut olla "yksin" sen 2 tuntia minkä luulin, en olisi tässä ,eikä näitä kirjoituksia olisi tullut. Sattumalta asuntooni tuli henkilö, huomasi makaavani lattialla ja soitti hätäkeskukseen. Vielä 5 minuuttia......ja....Ekusta olisi tullut R.I.P.
¤¤¤
Minua hoidettiin Töölön klinikalla 3 päivää ja sain tarpeekseni. Tilasin taxin, menin kotiini , alkoviin ja rupesin maata. Nukuin 3 päivää yhteen putkeen , välillä vessaan ja taas nukuin...nukuin ja nukuin. Kolmantena päivän rupesin partaani ajamaan ja säikähdin todella.Peilistä vastaani katsoi kalmankalpea vahamuumionaama , mutta sen silmät...voihan iesusta !!!...ne olivat kirkkaanpunaisia verisuonia täynnänsä , sikinsokin, ympäriinsä.Silmäni olivat just samanlaaset kun Kelju-koo-Kojootilla kun se oli tippunut korkealta kalliojyrkänteeltä alas.....tums.....Sain selville mistä mun silmäni olivat sellaisiksi muuttuneet.
¤¤¤
Kun ihmisen elimistössä tapahtuu voimakas sisäinen jännitys/purkaus , kuten naisilla jokka synnyttää kaikin voimin , niin sen aikana silmien verkkokalvoissa olevat hiusverisuonet repeytyvät ja muuttuvat hetkellisesti "kelju-koo.kojootin silmien " näköisiksi.Ne 80 milligramman unipillerit aiheuttivat sisälleni hetkellisen "pienoisatomipommin" . Minulla se "kojoottiaika" kesti noin 3 viikkoa ja saatte olla varmat että päässäni oli aurinkoklasit.
¤¤¤
Nonniin.....
Kuinkahan moni teistä on jaksanut lukea nämä(nkin) kirjoitukseni.Onneksi on se korohorohoro/eiku influenssaviiruusvaiva että melekeen jokaaseen on oltava kotosalla , sangyn alla piilossa ja sen takia jaksaa lukea Ekun tekstejä.
No ny. meen syämään herelmiä. Näkemiin taas ja hei.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja
"Heräääätyyyyys......heräätyyyyysss...".
Ihmettelin että mitä ny?
Kuulin tuon lauseen, jotenkin , mutta en ymmärtänyt että miksi ja miten , missä ja koska??
kuuli taas heerääätyyyss.....herääätyyyyys.....mutta nukahdin. Välillä tunsin kovaa retuuttamista olkapäissäni , lieviä niinkuin korvapuusteja poskilleni ja ......heräätyyyys...heräääätyyysss..
Olin täysin sekaisin , vailla mitään ymmärrystä , vailla mitään......ja taas kuuluui jostakin kaukaa...heerääätyyssss...herääätyyys....olkapäitäni retuutettiin ja naamalleni läiskittiin.....heräääätyyyyssss...herääätyyyyysss.....heiii ..herääätyyyyyssss..
Kuulin , tunsin ja jollakin lailla ymmärsin miten kurkussani oli joitakin outoa , niinkuin putkenpalasia sinne työnnettäisiin , mahaani saakka ja kovia oksennuspuuskia koin.Luulin tukehtuvani koska tahansa....(soli vattantyhyjennystä) ....yäääägl....yäääkhl....ja välillä taas kuului....heerääätyyyys...heräätyyyyys...
Ja tätä kesti kaksi päivää ja yötä....24 tuntia yhteen putkeen......kuin jotakin pahaa unta....................toisessa ajassa. Jossakin muualla. Pahaa unta.
¤¤¤¤
Juuri ja juuri jäin henkiin. Niin sanoivat lääkärit. Vielä 5 minuuttia lisää "yksin olemista" niin olisin varmasti kuollut .Jos olisin saanut olla "yksin" sen 2 tuntia minkä luulin, en olisi tässä ,eikä näitä kirjoituksia olisi tullut. Sattumalta asuntooni tuli henkilö, huomasi makaavani lattialla ja soitti hätäkeskukseen. Vielä 5 minuuttia......ja....Ekusta olisi tullut R.I.P.
¤¤¤
Minua hoidettiin Töölön klinikalla 3 päivää ja sain tarpeekseni. Tilasin taxin, menin kotiini , alkoviin ja rupesin maata. Nukuin 3 päivää yhteen putkeen , välillä vessaan ja taas nukuin...nukuin ja nukuin. Kolmantena päivän rupesin partaani ajamaan ja säikähdin todella.Peilistä vastaani katsoi kalmankalpea vahamuumionaama , mutta sen silmät...voihan iesusta !!!...ne olivat kirkkaanpunaisia verisuonia täynnänsä , sikinsokin, ympäriinsä.Silmäni olivat just samanlaaset kun Kelju-koo-Kojootilla kun se oli tippunut korkealta kalliojyrkänteeltä alas.....tums.....Sain selville mistä mun silmäni olivat sellaisiksi muuttuneet.
¤¤¤
Kun ihmisen elimistössä tapahtuu voimakas sisäinen jännitys/purkaus , kuten naisilla jokka synnyttää kaikin voimin , niin sen aikana silmien verkkokalvoissa olevat hiusverisuonet repeytyvät ja muuttuvat hetkellisesti "kelju-koo.kojootin silmien " näköisiksi.Ne 80 milligramman unipillerit aiheuttivat sisälleni hetkellisen "pienoisatomipommin" . Minulla se "kojoottiaika" kesti noin 3 viikkoa ja saatte olla varmat että päässäni oli aurinkoklasit.
¤¤¤
Nonniin.....
Kuinkahan moni teistä on jaksanut lukea nämä(nkin) kirjoitukseni.Onneksi on se korohorohoro/eiku influenssaviiruusvaiva että melekeen jokaaseen on oltava kotosalla , sangyn alla piilossa ja sen takia jaksaa lukea Ekun tekstejä.
No ny. meen syämään herelmiä. Näkemiin taas ja hei.
Ekku Mattila.
Betel numero 4.
2874-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Nyt saa riittää...."....
Soitin jokaiseen kolmeen työpaikkaani , ilmoitin että muutan maille, syntymäpitäjääni Alahärmään , joten otan lopputilin , kiitoksia teille ja hyvät jatkot ja suljin puhelimen.
Olin vuoden kaksi joutunut käymään lääkärissä , unettomuuteeni apua saamassa ja minulle oli annettu apteekin kautta saatavia voimakkaita unipillereitä. Aluks ne olivat 10-20 milligrammaasia ,sitten 50 :siä ja lopuksi 100 :sia. varsinkin 100 ;nen kyllä antoi unen, jollakin tapaa, mutta koko seuraavan päivän pää oli sikinsokin.
Juuri niitä satasia olinkin kerännyt ns talteen, sivuun , 80 kappaletta , myöhempää "tarkoitusta" varten.
Ja sen aika tuli.
Keväällä 1971 , Toukokuun alussa , osoitteessa Porvoonkatu 5-7 B 63 , yhdeksäs kerros ,iltapäivällä , kello noin 14,00 istuin ja odotin jääväni asuntoon yksin. Tiesin kun se tapahtuu, minulla olisi "hyvä aika" , kaksi tuntia , toteuttaa ns suunnitelmani ja kun se tapahtui , jäin yksin ja menin pieneen keittiöön. Otin kätkemäni 100 milligramman unipillerit , laitoin ne pienen kattilan pohjalle , jossa rikoin niitä isolla lusikalla jauhoksi , kaikki 80 . Kaadoin kattilaan vettä lämmitin sitä hiukan ja..........hitaasti join kattilan tyhjäksi. Noin puoli litraa. kaikki meni. Tunsin veden lämmön. Tiesin että se on nyt tässä. Kävin vielä asunnon parvekkeella , nostin kättäni maailmalle ja napsautin kasettisoittimessa Erkki Junkkarisen levyn soimaan , ruusuja hopeamaljassa , menin alkoviin ...ja....Hyvästi kaikki.Hyvästi elämä.Minä tulen kotiin.
Kotiin.
Jatkuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Nyt saa riittää...."....
Soitin jokaiseen kolmeen työpaikkaani , ilmoitin että muutan maille, syntymäpitäjääni Alahärmään , joten otan lopputilin , kiitoksia teille ja hyvät jatkot ja suljin puhelimen.
Olin vuoden kaksi joutunut käymään lääkärissä , unettomuuteeni apua saamassa ja minulle oli annettu apteekin kautta saatavia voimakkaita unipillereitä. Aluks ne olivat 10-20 milligrammaasia ,sitten 50 :siä ja lopuksi 100 :sia. varsinkin 100 ;nen kyllä antoi unen, jollakin tapaa, mutta koko seuraavan päivän pää oli sikinsokin.
Juuri niitä satasia olinkin kerännyt ns talteen, sivuun , 80 kappaletta , myöhempää "tarkoitusta" varten.
Ja sen aika tuli.
Keväällä 1971 , Toukokuun alussa , osoitteessa Porvoonkatu 5-7 B 63 , yhdeksäs kerros ,iltapäivällä , kello noin 14,00 istuin ja odotin jääväni asuntoon yksin. Tiesin kun se tapahtuu, minulla olisi "hyvä aika" , kaksi tuntia , toteuttaa ns suunnitelmani ja kun se tapahtui , jäin yksin ja menin pieneen keittiöön. Otin kätkemäni 100 milligramman unipillerit , laitoin ne pienen kattilan pohjalle , jossa rikoin niitä isolla lusikalla jauhoksi , kaikki 80 . Kaadoin kattilaan vettä lämmitin sitä hiukan ja..........hitaasti join kattilan tyhjäksi. Noin puoli litraa. kaikki meni. Tunsin veden lämmön. Tiesin että se on nyt tässä. Kävin vielä asunnon parvekkeella , nostin kättäni maailmalle ja napsautin kasettisoittimessa Erkki Junkkarisen levyn soimaan , ruusuja hopeamaljassa , menin alkoviin ...ja....Hyvästi kaikki.Hyvästi elämä.Minä tulen kotiin.
Kotiin.
Jatkuuuuu..
Ekku Mattila.
Betel numero 3:
28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt olen Hesassa ja vuosi on 1971.
Tein kolmea työtä . Olin Nokialla laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto) kolmena päivänä viikossa sekä "vapa-aikanani" STV:ssä yövartijana. Niistä ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen jumalattoman kovan väsymyksen tunteen. Ensimmäinen muksuni oli syntynyt 6/11-1970 , ns imukuppisynnytyksellä Helsingin Kätilöopistolla , kovalla rääkillä ja kenties (senkin takia) hän huusi alusta saakka (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka huusi päivät, huusi yöt ja niiden välilläkin , joka hetki , jopa vaunuissa joissa häntä kuljetin kaduilla. Moni kadulla tallaaja katseli ihmeissään ,varsinkin äireet, että mitäs ny??..."onkos lapsi sairas? ja mä sanoin ettei oo ...se huutaa vaan koko aijan.
Onneksi yksi päivä varasin ajan ympyrätalon lastenlääkäriltä ,sinne huutavan plikan kiikutin ja muutaman tunnin päästä häneltä napsautettiin kitarisat pois. Noli liian suuret ja takaasin jäätelökaupan kautta . Liika huuto loppui ja ollalaa.
¤¤¤
Mutta mitä ny???
Vaikka lapsi tuli teerveeksi , nukkui yöt ja sopivasti päikkärikkin, niin minä en tullu kuntoon. En lainkaan.Koko ajan olin todella kuolemanväsynyt , melkein kävellessänikin horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä nukahdin jopa puiston penkeille...(terkkuja Alppilan sorsapuistoon) raitsikkan taikka kauppojen penkeille , elokuvateattereiden ratiseville istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin väsyneenä Vaasan kadulla , että tömähti ja jokainen luuli ettoon kovas kännis.Molin yksikertertaisesti täysin poikki. Kuin kävelevä ruumis.
Juuri ja juuri elossa.Henkeni oli pakenemassa minusta. Luovutin.
jatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt olen Hesassa ja vuosi on 1971.
Tein kolmea työtä . Olin Nokialla laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto) kolmena päivänä viikossa sekä "vapa-aikanani" STV:ssä yövartijana. Niistä ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen jumalattoman kovan väsymyksen tunteen. Ensimmäinen muksuni oli syntynyt 6/11-1970 , ns imukuppisynnytyksellä Helsingin Kätilöopistolla , kovalla rääkillä ja kenties (senkin takia) hän huusi alusta saakka (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka huusi päivät, huusi yöt ja niiden välilläkin , joka hetki , jopa vaunuissa joissa häntä kuljetin kaduilla. Moni kadulla tallaaja katseli ihmeissään ,varsinkin äireet, että mitäs ny??..."onkos lapsi sairas? ja mä sanoin ettei oo ...se huutaa vaan koko aijan.
Onneksi yksi päivä varasin ajan ympyrätalon lastenlääkäriltä ,sinne huutavan plikan kiikutin ja muutaman tunnin päästä häneltä napsautettiin kitarisat pois. Noli liian suuret ja takaasin jäätelökaupan kautta . Liika huuto loppui ja ollalaa.
¤¤¤
Mutta mitä ny???
Vaikka lapsi tuli teerveeksi , nukkui yöt ja sopivasti päikkärikkin, niin minä en tullu kuntoon. En lainkaan.Koko ajan olin todella kuolemanväsynyt , melkein kävellessänikin horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä nukahdin jopa puiston penkeille...(terkkuja Alppilan sorsapuistoon) raitsikkan taikka kauppojen penkeille , elokuvateattereiden ratiseville istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin väsyneenä Vaasan kadulla , että tömähti ja jokainen luuli ettoon kovas kännis.Molin yksikertertaisesti täysin poikki. Kuin kävelevä ruumis.
Juuri ja juuri elossa.Henkeni oli pakenemassa minusta. Luovutin.
jatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Betel numero 2.
28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jo ollessani 3 vuoden ,oli vähällä etten pudonnut syntymäkotini lähellä olevaan hylättyyn kaivoon. Sen päällä ollut kansi oli vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho ja pudonnut alas. Tottakait...(niinpä) juuri sinä hetkenä olin kurkkimassa kaivon pohjalle, jossa oli vettä yli metrin siellä näkyvää "enkelin kasvoa" joka olinkin itse minä. Jo pienenä minulla oli pitkät kiharat hiukset ja kaikki kutsuivat minua enkeliksi juuri siksi (eiks ollut hieno lause?) ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku on pahin) kirveestä päähäni, josta olenkin jo kirjoittanut, ollessani noin 5 vuotias ja kolo päässäni näkyy siinä kohdassa yhä. Sitten tuli erilaisia pöpö/influenssa/viiruuksia , niin aasialainen, kuin myös se hongonkilaaneen , joka vei aika monta pientäkin lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli ja kaikenmaailman hinkuyskä/rokot joihin meille annettiin kouluaikona piikkejä niin maan erkuleesti etttäääh.Ollessani ekaluokalla reiteeni saatu joku ihmerokote alkoikin ns mädäntyä , vuotaa kellertävää verta/sotkua ja kovaa haipakkaa tohtorille. Muistan aina miten todella huolestuneen oloinen hän (Niiranen) oli . antoi uuden rokotteen ja takaisin kotiini. Ihmettelin minkä takia Äiteeni itkeä tihuutti koko paluumatkan. Istuin hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi olla (juu) että oli kova vastatuuli ja Äiteeni silimiin se suhina otti...mutta selvisin siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja sitten tuli se Hanhimäen "mees hakemaan kaivonkirkastusainetta ja heti" , josta kirjoitinkin eilen.Minulla ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään autossa ollut turvavöitä ja moni onkin asiaa kovasti ihmettellyt. Miten kummassa selvisin niinkin kovasta auto-onnettomuudesta , se onkin "jännä" asia (taas). Vaikka aikamoisia kolhuja/vammoja sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli vuosi 1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin ensimmäisellä lomalla , Huhtikuun alussa ja matkalla junalla kotiini Alahärmään.Koska juna oli tupaten täynnä , eikä istumapaikkoja ollut, niin menin seisoskelemaan junan ns välitilaan. Yhden pysäkkiaseman kohdalla , menin ja jäin junan metalliselle rapulle tuumaten että istun siinä hetken aikaa ja sitten takaisin junaan..............mutta ei. Kun juna lähti , niin kuulin miten joku paiskasi oven kiinni ja mä siinä sitten nökötin kun mikäkin jättikana orrella.
Koska oli alkukevät Huhtikuu ja tottakai ilmat viileät, niin jopa alkoi tulevan aikamatkaajan ruppia palelemaan. Ensinnä oli kova tuuli ja lisäksi junan oma vauhti. Olin pian kuin jäätynyt lihakimpale , jäsenistä tunto pois ja erityisesti käsistä joilla koetin pidellä rautakaiteesta kiinni.....Tunsin etten pitkään voi olla siinä tippumatta radan varteen , koetin huutaakkin, mutta junan kolina peitti tehokkasti mun "heiiii..heiiiiii....huutoni" . Kukaan ei kuullut.
¤¤¤
Olin varma että kohta putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun junan konnari minut huomasi , äkkiä oven avasi ja sisälle nosti . Aikani loppu ei vielä tullut.
Jatkuuuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jo ollessani 3 vuoden ,oli vähällä etten pudonnut syntymäkotini lähellä olevaan hylättyyn kaivoon. Sen päällä ollut kansi oli vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho ja pudonnut alas. Tottakait...(niinpä) juuri sinä hetkenä olin kurkkimassa kaivon pohjalle, jossa oli vettä yli metrin siellä näkyvää "enkelin kasvoa" joka olinkin itse minä. Jo pienenä minulla oli pitkät kiharat hiukset ja kaikki kutsuivat minua enkeliksi juuri siksi (eiks ollut hieno lause?) ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku on pahin) kirveestä päähäni, josta olenkin jo kirjoittanut, ollessani noin 5 vuotias ja kolo päässäni näkyy siinä kohdassa yhä. Sitten tuli erilaisia pöpö/influenssa/viiruuksia , niin aasialainen, kuin myös se hongonkilaaneen , joka vei aika monta pientäkin lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli ja kaikenmaailman hinkuyskä/rokot joihin meille annettiin kouluaikona piikkejä niin maan erkuleesti etttäääh.Ollessani ekaluokalla reiteeni saatu joku ihmerokote alkoikin ns mädäntyä , vuotaa kellertävää verta/sotkua ja kovaa haipakkaa tohtorille. Muistan aina miten todella huolestuneen oloinen hän (Niiranen) oli . antoi uuden rokotteen ja takaisin kotiini. Ihmettelin minkä takia Äiteeni itkeä tihuutti koko paluumatkan. Istuin hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi olla (juu) että oli kova vastatuuli ja Äiteeni silimiin se suhina otti...mutta selvisin siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja sitten tuli se Hanhimäen "mees hakemaan kaivonkirkastusainetta ja heti" , josta kirjoitinkin eilen.Minulla ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään autossa ollut turvavöitä ja moni onkin asiaa kovasti ihmettellyt. Miten kummassa selvisin niinkin kovasta auto-onnettomuudesta , se onkin "jännä" asia (taas). Vaikka aikamoisia kolhuja/vammoja sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli vuosi 1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin ensimmäisellä lomalla , Huhtikuun alussa ja matkalla junalla kotiini Alahärmään.Koska juna oli tupaten täynnä , eikä istumapaikkoja ollut, niin menin seisoskelemaan junan ns välitilaan. Yhden pysäkkiaseman kohdalla , menin ja jäin junan metalliselle rapulle tuumaten että istun siinä hetken aikaa ja sitten takaisin junaan..............mutta ei. Kun juna lähti , niin kuulin miten joku paiskasi oven kiinni ja mä siinä sitten nökötin kun mikäkin jättikana orrella.
Koska oli alkukevät Huhtikuu ja tottakai ilmat viileät, niin jopa alkoi tulevan aikamatkaajan ruppia palelemaan. Ensinnä oli kova tuuli ja lisäksi junan oma vauhti. Olin pian kuin jäätynyt lihakimpale , jäsenistä tunto pois ja erityisesti käsistä joilla koetin pidellä rautakaiteesta kiinni.....Tunsin etten pitkään voi olla siinä tippumatta radan varteen , koetin huutaakkin, mutta junan kolina peitti tehokkasti mun "heiiii..heiiiiii....huutoni" . Kukaan ei kuullut.
¤¤¤
Olin varma että kohta putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun junan konnari minut huomasi , äkkiä oven avasi ja sisälle nosti . Aikani loppu ei vielä tullut.
Jatkuuuuuuu..
Ekku Mattila.
Betel......numero 1.
28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Huomenta te kaikki plogni lukijat niin Suomessa, kun myös ympäri maailman.
Ottakaa hyvä lukuasento, sillä , ensinnä tänään saattaa tekstini olla pitkäkin ja sen sisältö voi olla monelle mielenkiintoinen. Niinkuin eilisen "lentämisemme" tapaan.
Siis aletaan:
Olen aina, jo pienestä saakka, tiennyt , jollakin kummalla tavalla ,etten ole ns "normaali" (köh) tavallinen ihmispulliainen . Ensinnäkin, kuten olen monesti sanonut , muistan melkein kaikki itselleni sattuneet tapahtumat , oudotkin , noin 4 vuotiaasta saakka. Monesti siitä kyvystä ei ole ollut kuin haittaa, mutta useasti myös hyötyä , kun juuri nytkin , tässä nettiä hyväksikäyttäen.............Olen aina sanonut ja sanon nytkin , etten ole mikään ammattikirjailija ,mutta aina tykännyt laittaa jotakin ns paperille. Esim päivä/lenkkikirjaa olen pitänyt vuodelta 1973 saakka tähän päivään ja tulen sitä tyyliä jatkamaan, niin pitkään kun käsi/kynä/kone liikkuu.
¤¤¤¤
Minun elämääni on melkein alusta saakka kohdannut/tapahtunut kummallisia "henkeyteeni/ terveyteeni" tapahtuneita jänniä suojelutoimenpiteitä , joista olen jo nettiin kirjoittanutkin. Voin melkein väittää että ilman suojelua en olisi tässä ja nyt , vaan aikoja sitten mennyt suuren "ripin" portin kautta toiseen maailmaan , tuonne jonnekin. Tiedän senkin ,että jollakin oudolla tavalla on melkein, jo alusta saakka , "joillakin" tähtäimenä ollut juuri elämäni sammuttaminen, taikka ainakin voimakkaasti sen menoa hankaloittaa. Isossa Kirjassa sanotaan ,että "iru" jos havaitsee sellaisen ihmisen syntyvän/syntyneen maailmaa , jonka tärkeimpänä työnään tulee olemaan vain hyvän sekä rakkauden sanoman levittäminen , niin sellainen on irulle vapaata riistaa." Henkeä et saa sellaiselta ottaa, mutta muuten saat tehdä kuten haluat" sanoi Jumala.........ja näköjään "aika hyvin onkin mennyt" minulla.
Jaatkuuuuu....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Huomenta te kaikki plogni lukijat niin Suomessa, kun myös ympäri maailman.
Ottakaa hyvä lukuasento, sillä , ensinnä tänään saattaa tekstini olla pitkäkin ja sen sisältö voi olla monelle mielenkiintoinen. Niinkuin eilisen "lentämisemme" tapaan.
Siis aletaan:
Olen aina, jo pienestä saakka, tiennyt , jollakin kummalla tavalla ,etten ole ns "normaali" (köh) tavallinen ihmispulliainen . Ensinnäkin, kuten olen monesti sanonut , muistan melkein kaikki itselleni sattuneet tapahtumat , oudotkin , noin 4 vuotiaasta saakka. Monesti siitä kyvystä ei ole ollut kuin haittaa, mutta useasti myös hyötyä , kun juuri nytkin , tässä nettiä hyväksikäyttäen.............Olen aina sanonut ja sanon nytkin , etten ole mikään ammattikirjailija ,mutta aina tykännyt laittaa jotakin ns paperille. Esim päivä/lenkkikirjaa olen pitänyt vuodelta 1973 saakka tähän päivään ja tulen sitä tyyliä jatkamaan, niin pitkään kun käsi/kynä/kone liikkuu.
¤¤¤¤
Minun elämääni on melkein alusta saakka kohdannut/tapahtunut kummallisia "henkeyteeni/ terveyteeni" tapahtuneita jänniä suojelutoimenpiteitä , joista olen jo nettiin kirjoittanutkin. Voin melkein väittää että ilman suojelua en olisi tässä ja nyt , vaan aikoja sitten mennyt suuren "ripin" portin kautta toiseen maailmaan , tuonne jonnekin. Tiedän senkin ,että jollakin oudolla tavalla on melkein, jo alusta saakka , "joillakin" tähtäimenä ollut juuri elämäni sammuttaminen, taikka ainakin voimakkaasti sen menoa hankaloittaa. Isossa Kirjassa sanotaan ,että "iru" jos havaitsee sellaisen ihmisen syntyvän/syntyneen maailmaa , jonka tärkeimpänä työnään tulee olemaan vain hyvän sekä rakkauden sanoman levittäminen , niin sellainen on irulle vapaata riistaa." Henkeä et saa sellaiselta ottaa, mutta muuten saat tehdä kuten haluat" sanoi Jumala.........ja näköjään "aika hyvin onkin mennyt" minulla.
Jaatkuuuuu....
Ekku Mattila.
maanantai 27. huhtikuuta 2020
Lisää outoa juttua jatkuu.....
27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siinä me hiljaa ajella köröteltiin ja kummasteltiin. Miten on mahdollista että olemme yhtä-äkkiä aivan sivussa päätiestä , kirkkaassa kevätsäässä , 60 km aivan toiseen suuntaan ja olo tuntui joltakin oudolta unelta , josta kohta herää.
Ei mennyt montakaan kilometriä kun edessä haarautui hiekkatie ja sen oikealla puolella oli huoltoasema ja sinne tankkaamaan niin autoa ,kuin myös meitä itteämmekin. Huoltoasema oli kummallisen matalaa mallia ja .....??? pyöreän littana , vähän kuten suuri lautanen (???!!) .Siinä oli ikkunoita yltympäri , tavallaan lasista koko rakennus , hopeisen kimmaltava. Rakennuksen edessä oli vain yksi bensapumppu , sen eteen pysähdyimme , tankin täyteen ja sitten sisälle kaffia/munkkia ja silleen.
¤¤¤
Sisällä oli jänniä huonekaluja . Muutama hopean värinen pyöreä pöytä , jokka oli kuin lattiaan kiinnitettyjä ,samoin sen ympärillä kaksi kans pyöreää pikkutuolia , nekin kiinni lattiassa ja niiden edessä kuin tiski , jonka takana seisoskeli vanheman oloinen nainen , noin 40 ikääneen , päivää sanoimme kaffit/pullat tilasimme ja eikun pöytään hörppimään. Nainen katseli meitä koko ajan ja ikäänkuin hymyili meille. Me luultiin että jos hän näki kaks maalaistolloa ja sen takia meitä vähän puolisalaa sääliikin. Noh suumma sokerimuruista pyyhittiin ja píhalle mentiin.....
???!!
Ulko-oven kohdalta , roikkui ns kukka-amppeleita. Niitä vaikutti oleva koko rakennuksen ympäri ja hyvin matalalla jokainen, vain noin metrin/toista korkeudella maasta. Jokaisessa purkissa oli todella hienon näköisiä punaisia kukkia , asia jota me kovasti ihmettelimme.Selvästi kukat eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia ruusuja.
Miten ne pysyy hengissä ulkona ,sillä asteita oli noin nollan paikkeilla ja luulisi ettei ne menesty niin viileässä.
Mentiin autoomme istumaan jossa pähkäilimme että mitä ?? täh.?? ja täh?? mitä ??....ja hetken kuluttua auton ikkunaan joku koputti , myyjähän siinä oli ja hymyili sekä sanoi että unohditteko jotakin.....??.....pensasta maksu tietysti , jonka Erkki meni suorittamaan ja niin jatkoimme matkaamme kohden Kauhajokea.
Ekku Mattila.
Jaaatkuuuuuuuu....
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siinä me hiljaa ajella köröteltiin ja kummasteltiin. Miten on mahdollista että olemme yhtä-äkkiä aivan sivussa päätiestä , kirkkaassa kevätsäässä , 60 km aivan toiseen suuntaan ja olo tuntui joltakin oudolta unelta , josta kohta herää.
Ei mennyt montakaan kilometriä kun edessä haarautui hiekkatie ja sen oikealla puolella oli huoltoasema ja sinne tankkaamaan niin autoa ,kuin myös meitä itteämmekin. Huoltoasema oli kummallisen matalaa mallia ja .....??? pyöreän littana , vähän kuten suuri lautanen (???!!) .Siinä oli ikkunoita yltympäri , tavallaan lasista koko rakennus , hopeisen kimmaltava. Rakennuksen edessä oli vain yksi bensapumppu , sen eteen pysähdyimme , tankin täyteen ja sitten sisälle kaffia/munkkia ja silleen.
¤¤¤
Sisällä oli jänniä huonekaluja . Muutama hopean värinen pyöreä pöytä , jokka oli kuin lattiaan kiinnitettyjä ,samoin sen ympärillä kaksi kans pyöreää pikkutuolia , nekin kiinni lattiassa ja niiden edessä kuin tiski , jonka takana seisoskeli vanheman oloinen nainen , noin 40 ikääneen , päivää sanoimme kaffit/pullat tilasimme ja eikun pöytään hörppimään. Nainen katseli meitä koko ajan ja ikäänkuin hymyili meille. Me luultiin että jos hän näki kaks maalaistolloa ja sen takia meitä vähän puolisalaa sääliikin. Noh suumma sokerimuruista pyyhittiin ja píhalle mentiin.....
???!!
Ulko-oven kohdalta , roikkui ns kukka-amppeleita. Niitä vaikutti oleva koko rakennuksen ympäri ja hyvin matalalla jokainen, vain noin metrin/toista korkeudella maasta. Jokaisessa purkissa oli todella hienon näköisiä punaisia kukkia , asia jota me kovasti ihmettelimme.Selvästi kukat eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia ruusuja.
Miten ne pysyy hengissä ulkona ,sillä asteita oli noin nollan paikkeilla ja luulisi ettei ne menesty niin viileässä.
Mentiin autoomme istumaan jossa pähkäilimme että mitä ?? täh.?? ja täh?? mitä ??....ja hetken kuluttua auton ikkunaan joku koputti , myyjähän siinä oli ja hymyili sekä sanoi että unohditteko jotakin.....??.....pensasta maksu tietysti , jonka Erkki meni suorittamaan ja niin jatkoimme matkaamme kohden Kauhajokea.
Ekku Mattila.
Jaaatkuuuuuuuu....
Torella outoa, vai mitä ??
27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony........tuloo 101 %:tista Ufoasiaa.
Oli vuosi 1996 16/4 kun minä ja Vaimon siskon miäs tuumattiin lähteä Erkille Joensuusta kuorma-autoa hakemaan . Erkki oli se varannu puhelimella sen auton ja sopinu että jos se on sellainen kun myyjä lupas , niin ajetaan se tänne Kauhajoelle. Niinpä me lähdettiin Erkin Fortilla ja matkaa oli ainakin 600 km sivu.
Koko matkan me juteltiin , kuinkas muuten , ufoista , ufoista , kummituksista ja jälleen ufoista.
Mennes ja tulles. Ufoista ja taas ufoista. Paikalla oltiin Joensuussa , auto nähtiin, eikä se ollu läheskään niin hyvä kun piti ja renkaakkin siinä oli aivan kuluneet. Niiden pinnasta melekeen naamansa näki. Ihan silimulit.
Takaasin tulles taas puhuttiin ufoista...ufoista ja taas ufoista. Saattaa olla että Erkki siihen pulinaan kyllääntyi , koska otti ja nukahti. Kuorsaus vain kuului ja kova mutta minäpoika senkun autoa ajelin. Ilma oli mukavan kirkas , olihan kevät ja lumet melkein sulaneet , ainakin teiltä ja matka jatkui.
....kun huomasin auton vasemalla puolella , mettän yläpuolella, meistä noin 200 metrin päässä todella kirkkaan , sinertävän ja hienonvärisen puolipyöreän valopallon . Se oli niin kirkas että sen valossa näin hyvin nukkuvan Erkin nenäkarvat ja minua vähä naurattikin. Meinasin herättää hänet valoa kans ihmettelemään , muuten viittinyt. tuumasin että nukkukoon ny ja jatkoin ajamista...
.....ja jopa Erkkkin siitä heräsi , silmiänsä hieroskeli , ulos katsoi ja sanoi...." täh??..missäs me ny ollaan??....".....ja samalla hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se tie joka vie Joensuuhun on hyvä , leveä ja hyvä ajella. Taas se tie jota me ajella rytyytettiin oli kapoinen , hiekkainen sekä mutkainen. Kummallakin puolella sojotti jumalattoman korkeita kuusia ja maisema tuntui olevan kun jostakin kaukaa raukoilta Lapin selkosilta. Oli pakko hiljentää Foortin vauhtia ettei mettään oltaisi menty ja silmät tapillaan ihmettelimme että mitä ?? häh?? ja täh????
.....ja mitä ihmettä????.
Hetken kuluttua näkyi tien oikealla puolella kilpi , jossa luki Mikkeli 10. ?????!!!!....
Siinäpä meille tuli todella ihmettelemistä. Miten umalanlauta me täällä oomma?? Erkki huudahti ja mä siihen etten ittekään osaa sanoa.....
Ekku Mattila.
Jaatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony........tuloo 101 %:tista Ufoasiaa.
Oli vuosi 1996 16/4 kun minä ja Vaimon siskon miäs tuumattiin lähteä Erkille Joensuusta kuorma-autoa hakemaan . Erkki oli se varannu puhelimella sen auton ja sopinu että jos se on sellainen kun myyjä lupas , niin ajetaan se tänne Kauhajoelle. Niinpä me lähdettiin Erkin Fortilla ja matkaa oli ainakin 600 km sivu.
Koko matkan me juteltiin , kuinkas muuten , ufoista , ufoista , kummituksista ja jälleen ufoista.
Mennes ja tulles. Ufoista ja taas ufoista. Paikalla oltiin Joensuussa , auto nähtiin, eikä se ollu läheskään niin hyvä kun piti ja renkaakkin siinä oli aivan kuluneet. Niiden pinnasta melekeen naamansa näki. Ihan silimulit.
Takaasin tulles taas puhuttiin ufoista...ufoista ja taas ufoista. Saattaa olla että Erkki siihen pulinaan kyllääntyi , koska otti ja nukahti. Kuorsaus vain kuului ja kova mutta minäpoika senkun autoa ajelin. Ilma oli mukavan kirkas , olihan kevät ja lumet melkein sulaneet , ainakin teiltä ja matka jatkui.
....kun huomasin auton vasemalla puolella , mettän yläpuolella, meistä noin 200 metrin päässä todella kirkkaan , sinertävän ja hienonvärisen puolipyöreän valopallon . Se oli niin kirkas että sen valossa näin hyvin nukkuvan Erkin nenäkarvat ja minua vähä naurattikin. Meinasin herättää hänet valoa kans ihmettelemään , muuten viittinyt. tuumasin että nukkukoon ny ja jatkoin ajamista...
.....ja jopa Erkkkin siitä heräsi , silmiänsä hieroskeli , ulos katsoi ja sanoi...." täh??..missäs me ny ollaan??....".....ja samalla hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se tie joka vie Joensuuhun on hyvä , leveä ja hyvä ajella. Taas se tie jota me ajella rytyytettiin oli kapoinen , hiekkainen sekä mutkainen. Kummallakin puolella sojotti jumalattoman korkeita kuusia ja maisema tuntui olevan kun jostakin kaukaa raukoilta Lapin selkosilta. Oli pakko hiljentää Foortin vauhtia ettei mettään oltaisi menty ja silmät tapillaan ihmettelimme että mitä ?? häh?? ja täh????
.....ja mitä ihmettä????.
Hetken kuluttua näkyi tien oikealla puolella kilpi , jossa luki Mikkeli 10. ?????!!!!....
Siinäpä meille tuli todella ihmettelemistä. Miten umalanlauta me täällä oomma?? Erkki huudahti ja mä siihen etten ittekään osaa sanoa.....
Ekku Mattila.
Jaatkuuuuuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)